Uuraan saari ja Viipurinlahti

Uuraan saari itäisellä Suomenlahdella on osa Viipurinlahden saaristoa. Viipurinlahti on runsassaarinen. Kaikkiaan erikokoisia saaria on noin 150. Suuria saaria ovat Porkansaari, Kesämaa, Piispansaari ,Hapenensaari, Turkinsaari, Uuras, Ravansaari ja Suonionsaari. Näistä Uuras ja Ravansaari yhdessä muodostivat ennen Talvisotaa Viipurin ulkosataman, satamatilastoissa nimeltä Uuraan satama.

Osa Viipurin kaupunkia

Uuraan pohjoisosa, lähinnä satama ja siihen liittyvät alueet liitettiin Viipurin kaupunkiin 1.1.1932.  

Eteläosa (Päätilän ja Kivitokeen kylät) jäi edelleen Johanneksen kunnan haltuun. Saari oli siis 1930-luvulla kunnallisesti jaettu kahtia. Seurakunnallisesti koko saari kuului silti edelleen Johanneksen seurakuntaan.

Asukkaita oli v. 1938 noin 3500. Suurin osa asukkaista sai itsenäisyyden aikana elantonsa satamasta. Perinteiset elinkeinot maanviljely ja kalastus jäivät vain pienen asukasjoukon pääelinkeinoksi.

Maaperä

Uuras on lähes yhdeksän kilometriä pitkä ja leveimmillään noin kolme ja puoli kilometriä leveä. Kallioperä on Viipurin rapakiveä, joka nousee näkyviin parhaiten saaren pohjoisosassa. Kaiken peittävänä maalajina on hiekka, vieläpä suurelta osalta lentohiekka. Rannoilla maankohoamisen seurauksena on paikoin lietemaita. Hiekan sitovat paikalleen kuivan kankaan kasvit, kuten kanerva, puolukka, sianpuolukka ja variksenmarja. Petäjä, kuten saarella mäntyä kutsuttiin, on valtapuu.

Eläimistö

Vesilinnut ja kahlaajat luonnehtivat saaren eläimistöä, mutta oli metsissä ja pelloilla myös jäniksiä, kettuja ja muita nisäkkäitä. Erikoista oli ja on vieläkin arktikan eli arktisen alueen lintujen kevätmuutto Viipurinlahdella. Silloin ylittävät Uuraan ja koko saariston valtaisat lintuparvet. On kahlaajia ja hanhia tuhatmäärin.

Meressä oli suomukaloja mm. kuhaa, siikaa ja lahnaa sekä ennenkaikkea hailia eli silakkaa. Ankeriaskin oli tavallinen pitkänsiiman saaliskala.