Historia

 

Mukailtu Martti Sipposen puheesta, joka esitettiin 5.2.2011 Naantalin Seudun Karjalaisten 70-vuotisjuhlassa.


Yhdistyksen ja liiton toiminta on alkuaikoina luonnollisesti painottunut
karjalaisten evakkojen henkisen, sosiaalisen ja taloudellisen hyvinvoin-
nin turvaamiseen niillä keinoilla ja resursseilla, mitä silloin on ollut koko
yhteiskunnassa käytettävissä.  
 
Naantalin Seudun Karjalaisten perustamiskokous pidettiin sunnuntaina70-vuotisjuhla seurakuntasali
helmikuun 2. päivänä 1941 Naantalin työväentalolla. Työväentalo oli
tuolloin ja pitkään senkin jälkeen hyvin suosittu kokous- ja urheilutila.
Perustavan kokouksen avaajana toimi kokoonkutsujan puolesta Sulo
Rakkolainen ja kokouksen puheenjohtajaksi ja sihteeriksi valittiin Herra
H. Heimola, kuten silloin ilmestynyt sanomalehti kertoo.


Yhdistyksen tavoitteena ei varmasti ollut olla pitkäaikainen yhdistys, sillä
asiakirjojen mukaan pidettiinkin jo 19.4.1942 yleinen kokous, jossa oli 14
jäsentä paikalla. Kokous päätti yksimielisesti lopettaa seuran toimin-
nan, koska suurin osa jäsenistä oli jo lähtenyt takaisin entisille asuinsijoilleen
ja loputkin kokouksen osallistujista olivat jo lähtöpuuhissa. Lopettamis-
päätös oli kuitenkin tehty siten sääntöjen vastaisesti, ettäPalkittuja henkilöitä 70-v.juhlassa
sääntöjen mukaan toiminnan lopettamisesta piti päättää kahdessa pe-
rättäisessä kokouksessa ja täten oikeusministeriö ei hyväksynyt lopet-
tamispäätöstä. Yhdistys jäi elämään.
 
6.12.1945 kokoonnuttiin Kahvila Aijakseen perustamaan uutta Karjala-
yhdistystä ja Sulo Hallikainen kertomansa mukaan tuli kokoukseen vii-
me hetkellä ja ilmoitti, että ei tarvitse perustaa, se on täällä jo olemassa
nukkumassa ja kaipaa vain hellää herättäjäänsä.
 
Tänä päivänä on vaikea ymmärtää sitä murrosta, niitä tapahtumia, jot-
ka liittyivät sotaan ja sodan aiheuttamiin asioihin. Naantalin kaupungis-
sa oli siirtoväkeä vuonna 1945 yhteensä 194. Suurin osa oli tullut Jo-
hanneksesta 54 ja Viipurin kaupungista 38. Vastaavasti Naantalin maa-
laiskunnassa oli vuonna 1945 siirtoväkeä yhteensä 340 ja siellä tulijoita  
oli pääasiassa Koiviston maalaiskunnasta 88 ja Viipurista 36 ja Uudel-
takirkolta 34 ja Johanneksesta 43.  
 
Kun kaupungissa ja maalaiskunnassa oli tuolloin reilusti alle 4000 asu-
kasta yhteensä, niin reilusti yli 500 siirtoväestön määrä oli todella merkit-Seppeleenlasku 70-v.juhlassa
tävä kokonaisasukaslukuun nähden. Vuodenvaihteeseen
1945-1946 mennessä siirtolaisten määrä oli kasvanut niin, että heitä oli
jo yli 570. 40-luvun loppupuolella karjalaisten asuttaminen vaikuttikin
merkittävästi eri pitäjien ja kaupunkien väkiluvun kasvuun. Turun ja Porin
läänissä oli vuonna 1946 siirtoväkeä kaikkiaan  76 636 henkeä.
 
Sijoitusvaiheessa karjalaisväestö oli hyvin liikkuvaa. Heitä sijoitettiin paikasta
toiseen  ja väkeä Naantaliin oli tullut eniten Viipurista, Johanneksesta,
Koivistolta ja Uusikirkolta sekä Seiskarista. Raisioon muutettiin suurelta
osin Kuolemajärveltä mutta myös esim. Koivistolta ja Uudeltakirkolta.
Maskuun vastaavasti Kuolemajärveltä, Uudeltakirkolta ja Metsäpirtiltä.
 
Melkoinen voimanponnistus on Naantalin yhdistyksen toimesta tehty jo
vuonna 1946, jolloin Varsinais-Suomen piirin Karjalaseurat kokoontui-
vat yhteisille kesäjuhlille Naantaliin. Juhlien merkittävyyttä korostaa
näin jälkikäteenkin ajateltuna, että tasavallan presidentti puolisoineen
osallistui juhliin sekä suojelijana että paikalla olleena päiväjuhlassa. Il-
tajuhlassa Naantalin työväentalolla Paimion karjalaiset näyttelijät esitti-
vät näytelmän Rengit ja rakkaus.
 
Merkittävä voimanponnistus naantalilaisilta yhdistyksiltä Löylyltä, Maa-Felix Akkanen esintyy 70-v.juhlassa
miesseuralta ja Naantalin Seudun Karjalaisilta oli Naantalin Urheilu- ja
Nuorisotalosäätiön toimesta aikaansaatu Kuparivuoren urheilutalo. Ur-
heilutalo myytiin kaupungille 1975 ja talon historia elää myös siten, että
talon myynnistä saaduilla rahoilla pystytettiin muistomerkki Karjalaan
jääneiden vainajien muistolle. Muistomerkissä olevat sanat Karjalan
kumpujen alla ikiuntaan nukkuvien muistolle muistuttavat meitä voi-
makkaasti entisistä raskaista ajoista.
 
Oma vahva esimerkki karjalaisten osuudesta ja voimasta oli 1950 tehty
päätös omasta vaaliliitosta kunnallisvaaleissa ja vaalien tuloksena kau-
punginvaltuustoon valittiin vaaliliitosta kolme: S. Hallikainen, P. Hetvall
ja A. Kautto ja maalaiskuntaan  S. Tuusvuori ja E. Pentikäinen.
 
Mitä sukupolvien vaihtuminen merkitsee karjalaisuudelle?
Ei voida uskoa eikä väittää, että mikään ei muuttuisi. Karjalainen identi-
teetti ja karjalaiset juuret välittyvät kuitenkin yli sukupolvien, mutta eivät
samanlaisina. Ehkä merkittävä ero on siinä, että vanhemmille sukupol-
ville karjalaisuus muodostui oman kotiseudun ja paikkakuntaidentiteetin
kautta, kun taas nuoremmille ja tuleville karjalaisuus voi elää vahvana
ilman vahvaa suhdetta johonkin tiettyyn karjalaiseen kotiseutuun ja
synnyinkotiin. Mielestäni on myös sallittua, että Karjalaan ja
Karjala-kysymykseenkin suhtaudutaan tunteella. Se on ymmärrettävää
ja hyväksyttävääkin.
 
Karjalaisten keskinäinen vahva yhteenkuuluvuuden tunne ja vapaaeh-
toisesta toiminnasta saatava sosiaalinen pääoma on tärkeää.
Sanonta Tunne oma arvosi, anna arvo toisillekin sopii hyvin
karjalaisille ja karjalaiset ovat olleet esimerkkinä tässä suhteessa muil-
lekin.