Wiipuri-Yhdistys r.y.

Yhdistyksessä on aloittanut uusi toimikunta - Hautausmaatoimikunta !
Pro Sorvalin lopetettua toimintansa, se siirtyi osaksi Wiipuri-Yhdistyksen toimintaan hautausmaatoimikuntana vuoden 2022 alusta.

Toimikunta tekee mm. talkootyötä Viipurin hautausmailla, sekä
tallettaa siellä olevien hautausmaiden tietoutta ja historiaa.

Toimikunnan toimintaan voit liittyä ilmoittautumalle sen vetäjälle:
Pertti Joenpolvi
p. 0400 871033
s.posti:  pertti.joenpolvi@gmail.com

Toimikunnan tarkoituksena on edistää Viipurin hautausmaiden, sekä muiden Suomen ja Suomen luovutetuilla alueilla
sijaitsevien vanhojen hautausmaiden kunnostus- ja entisöintitoimintaa, kerätä arkisto- ja muistitietoja vanhoista hautausmaista,
edistää kansainvälistä vuorovaikutusta kyseisellä alalla, tehdä tunnetuksi en aikojen hautausmaakulttuuria,
edistää vanhan kulttuurimaiseman ja kulttuuriympäristön säilyttämistä.
Tarkoituksensa toteuttamiseksi yhdistys harjoittaa tutkimus-, tiedotus-, julkaisutoimintaa,
järjestää kulttuuri-, keskustelu-, näyttely-, esittelytilaisuuksia sekä seminaareja ja
kursseja, kerää ja säilyttää arkisto- ja muistitietoa vanhoista hautausmaista, tekee aloitteita
ja esityksiä.

W-Y:n hautausmaatoimikunta on ollut aikaisemmin Pro Sorvalinhautausmaa ry.

Alla hieman Viipurissa sijaitsevan Sorvalin hautausmaan historiaa:

SORVALIN HAUTAUSMAA  

Viipuriin perustettiin vuosina 1798-1799 kaksi isoa hautausmaa-aluetta: Sorvali ja Ristimäki. Sorvalin hautausmaa sijaitsee Viipurin torilta noin 2-3 km Suomeen päin, Ristimäki vastaavasti 2-3 km Pietarin suuntaan. Alueilla sijaitsivat saksalaisen, ruotsalaisen, ortodoksisen sekä kaupunki- ja maaseurakuntien hautausmaat, Ristimäessä myös juutalainen ja muhamettilainen hautausmaa.  

Sorvalin hautausmaa on kooltaan 7 ha, josta ortodoksinen alue käsittää puolet. Sotien jälkeen alue jäi melkein koskemattomaksi. Kokonaisalueeseen verraten hautausmaasta tien alle jäänyt alue on hyvin pieni. 

Alue tuhoutui ensimmäisen kerran taisteluissa kesäkuussa 1944, jolloin venäläiset yrittivät päästä länteen päin Kivisalmen ylitse – onnistumatta siinä. Vuonna 1970 venäläiset tyhjensivät kivistä alueen, kuten muutkin suomalaiset hautausmaat, tarvitessaan ennen Moskovan Olympialaisia rakennusmateriaalia mm. metrojen rakentamiseen.  

Hautausmaan kunnostusajatus syntyi Viipuri-keskus ry:n piirissä. Projekti alkoi 2007 EU-projektina. Vuonna 2007 alueesta tehtiin kartta, se määriteltiin puistoalueeksi ja alueen raivaaminen aloitettiin. Samalla alettiin kuvata ja alueittain kirjata muistiin löytyneitä hautakiviä. V. 2013 ruvettiin tuomiokirkkoseurakunnan alueella paikantaa myös hautapaikkoja. 

Alue on kokonainen, monikulttuurinen. Siellä on myös ollut huomattavien viipurilaisten sukujen suuria hautakappeleita. Monien merkkimiesten hautapaikka sijaitsee siellä. Emil Halosen tekemä Jaakko Häklin hautakivi on nostettu pystyyn. Johannes Haapasalon Polvistuva-patsas on kunnostettu paikoilleen Otsakorven haudalle. 

Yhteistyö Viipurin kaupungin kanssa on ollut hyvää. Vuosittain on pidetty yhteisiä neuvotteluja. Kaupunki on antanut monenlaista apua. Viipurin tiedotusvälineet, lehdistö ja televisio ovat huomioineet hautausmaan kunnostustyön kiitettävästi. 

Luterilaisilta hautausmaa-alueilta on löytynyt noin 250 hautakiveä ja sellaista kiven palasta, jossa on tekstiä tai jokin kuvio. Hautakivet on luetteloitu alueittain. Tuomiokirkkoseurakunta on ainoa, josta ovat tallella sekä hautasijaluettelot että hautapaikkakartat. Niiden mukaan on määritelty 95 hautapaikkaa. Ne on myös luetteloitu.  

Projektin aikana on julkaistu kaksi kirjaa:

-Sorvali, muistojen lehto kaksikielisenä (suomi, venäjä) v. 2007.

-Hautakiviä Viipurin Sorvalissa, v. 2011.

Projektin edetessä ja tiedon levitessä jatkuvasti tulee kyselyjä, olisiko jonkun omaisen hauta löydettävissä alueelta. Kyselyt koskevat usein myös muita Viipurin hautausmaita. Kyselyihin vastataan ja mikäli kysytty hautapaikka löytyy, annetaan kartat ja ohjeet paikan löytämiseksi. Jotkut tiedustelevat myös mahdollisuutta pystyttää omaisten haudalle uudelleen hautakivi.