Lumivaara-Seuran historiaa

PERUSTAMINEN

Klikkaa suuremmaksi Vuoteen 1948 mennessä lumivaaralaisille oli osoitettu uudet asuinsijat Vaasan läänin kaakkoisilta alueilta sekä osin Keski-Suomen puolelta. Alavudelle oli sijoittunut n. 70 perhettä (Kumolasta), Virroille 62 (Harviosta, Kuhkaasta ja Kalksalosta), Jalasjärvelle 56 (Huhtervusta), Töysään 30 (Kumolasta ja Huhtervusta), Peräseinäjoelle 25 (Tervajärveltä), Ähtäriin (Kesvalahdelta), Multialle 22 (Oinaanvaarasta), Keuruulle 15 (Ihalasta ja Kostamojärveltä). Muutamia perheitä asui Pihlajavedellä (Ihalasta), Pohjaslahdella (Kalksalosta) sekä Pylkönmäellä. Jonkin verran lumivaaralaisia oli jäänyt myös evakkoetappi Ylivieskaan sekä muualle Kalajoki-laakson alueelle. Myös Lumivaaran kunnan siirtohallinto toimi Ylivieskassa kunnan lopettamiseen asti (30.9.1948)

Klikkaa karttaa suuremmaksi

Uuden elämän aloitus vei lumivaaralaisten ajan ja voimat niin tarkkaan, etteivät yhteiset asiat olleet heti ajankohtaisia. Pitää muistaa myös tuon ajan vallitsevat olot sekä yhteiskunnallinen epävarmuus.

Yhteisten varojen sijoittamiseksi oli jo perusteilla Lumi-Säätiö, mutta sen toimintaa sääteli tarkka laki. Tarvittiin myös jokin väljämuotoisempi lumivaaralaisten yhteistoimintaelin.

Laatokan Karjalaisten Liitto oli tehnyt aloitteen pitäjäseurojen perustamisesta ja se kutsui  lumivaaralaisia kokoukseen Seinäjoelle. Liitto oli laatinut myös mallisäännöt seuroille.

Lumivaara-Seura ry perustettiin 22.8.1948 Seinäjoella ja sen kotipaikaksi merkittiin Alavus. Ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Simo Anttonen, varapuheenjohtajaksi Sippo Haakana ja sihteeriksi Jooseppi Pakkanen.

Tärkeimmiksi  tehtävikseen  uusi  seura otti toimimisen lumivaaralaisten yhdyssiteenä, heidän henkisten ja taloudellisten pyrkimystensä tukijana sekä perinteiden vaalijana.

 

TOIMINNAN ENSIMMÄISET VUOSIKYMMENET (1948-1967)

Lumivaara-juhlat

Aloittaessaan toimintansa Lumivaara-Seuralla ei ollut käyttövaroja, mutta avuksi tulivat vielä toimiva Lumivaaran seurakunta sekä muutamat jo toimintansa lopettaneet lumivaaralaiset yhteisöt. Saatujen varojen turvin päästiin alkuun. 

Ensimmäiset Lumivaara-juhlat pidettiin Alavudella 25.-26.6.1949 ja juhlien järjestämisestä  tulikin seuran pääasiallinen tehtävä. Juhlapaikkaa vaihdettiin vuosittain sijoituskuntien kesken, mutta useimmiten juhlapaikkana oli Alavus. Lumivaaralaiset ottivat juhlakutsun vastaan aina monisatapäisenä joukkona ympäri Suomen. Saatiinhan näin tilaisuus tavata kaukanakin asuvia sukulaisia ja tuttavia. Tässä toteutui hyvin seuran toiminta-ajatus yhdyssiteenä olemisesta. Perinteitä juhlien pidosta ei ollut, vaan ohjelmarunko suunniteltiin  ensimmäisiä juhlia varten. Kaksipäiväisten juhlien lauantai-ilta oli ohjelmaltaan harras ja sunnuntai jatkoi vakavaa ilmettä puheineen sekä musiikki- ja lausuntaesityksineen.  Myöhemmin ohjelmaa muutettiin niin, että pääosa lauantai- illasta annettiin seurustelulle, jolle selvästi oli tarvetta.
Talkootyönä tehdyt tarjottavat piiraanpaistoineen sekä juhlapäivien työpanokset ravintolatoiminnassa  takasivat juhlien taloudellisen tuoton. Suuri vastuu näistä töistä lankesi perheiden naisväelle, samoin kuin tarvittavien perhemajoitusten järjestelyistä. Muistettiinkohan heitä juhlapuheissa aina edes kiittää?

Jo varhaisessa vaiheessa alettiin juhlille painattaa myös käsiohjelmia sekä rintamerkkejä. Ohjelmien painatusmäärä oli pitkään n. 400 kpl vaiheilla. Juhlia myös  ennakkomainostettiin suurilla seinäjulisteilla. 

Juhlien ollessa  Alavuden ulkopuolella, rahdattiin tarvittavat tavarat paikalle kuorma-auton lavalla. Samalla tavoin matkustivat myös juhlien järjestäjät sekä osin juhlavieraatkin. Vuonna -51 juhlat muutettiin maksullisiksi.

Näin oli luotu Lumivaara-juhlien perinne, joka jatkui lähes samanlaisena pari vuosikymmentä.
Juhlien yhteydessä pidettiin myös Lumivaara-Seuran sekä Lumi-Säätiön vuosikokoukset.

Muuta toimintaa

Lumivaaran kunta teki 1942 päätöksen historiansa kirjoittamisesta. Perustetulle historiatoimikunnalle lähetettiin runsaasti valokuvia sekä kirjoituksia. Kirjan toimittajaksi valittiin Paavo Kiuru ja se ilmestyi Lumi-Säätiön kustantamana 1952. Edellisenä vuonna Lumivaara-Seura käynnisti kirjan ennakkomyynnin. Seura organisoi tehokkaasti myyjiä kautta maan, missä vain tiedettiin lumivaaralaisia olevan ja ennakkomyynnin tuloilla turvattiin kirjan painatuskulut.

Historiatoimikunta lahjoitti seuralle Lumivaara-aiheisia kortteja, joissa on  kuvattu Lumivaaran keskeisimpiä paikkoja sekä maisemia. Korttien myynnistä seura sai hieman tuloja.

1950-luvun puolivälissä  monien asutuskuntien hautausmaille nousivat Karjalaan jääneiden muistomerkit. 1956 Alavudella paljastettua muistomerkkiä olivat yhdessä hankkimassa Alavuden Karjalaiset sekä Lumivaara-Seura. Muidenkin sijoituskuntien  muistomerkkihankkeisiin on seura antanut rahallista avustusta.

 

AJAT MUUTTUVAT

Lumivaara-juhlaa oli vietetty ja kierrätetty alusta asti joka vuosi.  Oli kuitenkin havaittu, että muutamissa sijoituskunnissa ei ollut enää voimia koota juhlia.  Ensimmäisen kerran seuran historiassa juhlat jäivät järjestämätta 1969 seuran tiukentuneen talouden vuoksi. Seuraavana vuonna juhla jälleen lähti kiertämään, mutta muuttui 1970-luvun alussa yksipäiväiseksi.

Ajan muutos nähtiin myös järjestelyissä: emäntien ylpeydet, itse tehdyt pullat ja piiraat, päädyttiin ottamaan leipomosta.
Myöskään yhteiskunnallinen ”radikaaliksi” muuttunut ilmapiiri ei suosinut niitä arvoja, joita pitäjäseurat edustivat. Karjalan asia oli viralliselle taholle vaikea. Sotaveteraanien ja lottien merkitystä väheksyttiin eikä heidän panostaan maamme itsenäisyyden säilymiseksi arvostettu niin kuin ennen.

Seuran 20-vuotisjuhlaa vietettiin  Peräseinäjoella 1968.
Merkkipaalulla johto pohti: ”Kaksi vuosikymmentä on kulunut; onko seura toiminnallaan pystynyt antamaan sitä, mitä sen tarkoitus on ollut Lumivaara-juhlien avulla.”

Käytännössä oli jo huomattu, että seura tahtoi jäädä vieraaksi kauempana asuville. Niinpä eri paikkakunnilta tulleelle juhlaväelle annettiin tehtäväksi tehdä seuraa ja sen toimintaa tunnetuksi.

Johdon katseet olivat myös tulevassa: ”Olemmeko pystyneet lumivaaralaisten perillisten tietopiiriä laajentamaan entisen kotikuntansa tuntemisessa ja perinteiden vaalimisessa? Onko nuoriso valmis ottamaan vastaan seuran toimintavastuun?”

Uutena asiana seuran ohjelmaan tuli retkeily 1970-luvun puolivälissä. Lähdettiin Ylläkselle., jossa oli Karjalan Liiton ylläpitämä lomakylä. Sinne  tuli myöhemmin Lumi-Säätiön ja Lumivaara-Seuran toimesta oma Lumivaara-huone. Myöhemmin ostettiin Ylläksen Tunturihotellin osakkeita. Lisäksi matkattiin Ruotsin ja Norjan puolella. Kesäretkistä tuli joksikin aikaa jokavuotinen tapahtuma.

Vierailtiin myös Helsingissä Karjala-talolla sekä käytiin Karjalan Liiton kesäjuhlilla ympäri Suomea. Väkeä riitti aina linja-autolastillinen.  

1970-luvun alkupuolella syntyivät niin Lumivaaran oma viiri  kuin pitäjäkarttakin Lumi-Säätiön ja Etelä-Suomen lumivaaralaisten toimesta. Lumivaara-Seura hanki niitä itselleen myyntiä varten. 

1991 kaikki kolme yhteisöä yhdessä uudistivat viirin, jonka pohjalta tehtiin Lumivaaran vaakuna.
Lumivaara-Seura sekä säätiö yhdessä panivat toimeen 1977 Lumivaaran ev.lut.seurakunnan perinnetiedon keruun.  Haastattelujen tuloksena saatiin 100 liuskaa tietoa ja niiden jäljennökset ovat säätiön arkistossa.

Lumivaara-Seuran toiminnassa alkuinnostus oli ajan saatossa  hiipunut, mutta pieni lumivaaralaisten perusjoukko piti perinnettä hengissä.
Vuoden 1987 pöytäkirjasta löytyykin  lakoninen maininta: ”Seuran toimintaa on tarkoitus jatkaa entiseen tapaan.”

Hengennostatusta seuran 40-vuotisjuhlassa 1988
”Karjalaisuus on jälleen nousussa ja karjalaisuuden henkistä voimaa on alettu taas arvostaa”, totesi ylijohtaja Veikko Vennamo juhlapuheessaan Alavudella.

”Karjalan väki on joutunut olemaan monen paineen alaisena. Siksi se on kehittynyt henkisesti joustavaksi, mutta myös sitkeäksi.” Hänen mielestään Karjalan eksoottista kulttuuria arvostetaan lännessäkin. ”Karjalaisuus säilyy. En tarkoita sitä, että se jatkuisi samoissa muodoissa, vaan karjalaisuus löytää elävän elämän uudet muodot.”

LUMIVAARA-SEURA RY:n PUHEENJOHTAJISTO 1948-1999

 

Puheenjohtajat:                                                Varapuheenjohtajat:                                                     
Simo Anttonen      1948-1950                               Sippo Haakana                     1948-1950
Sippo Haakana     1950-1969                               Matti Vallius                         1950-1955
Olavi Sihvonen      1969-1982                               Pekka Kuismin                       1955-1965
Risto Sihvonen       1982-                                     Matti Vallius                         1965-1968
                                                                       Tenho Naukkarinen                1968-1990 
                                                                       Kyösti Kuismin                       1990-1997
                                                                       Aino Uusimäki                       1997-
Sihteeri-rahastonhoitajat:
Jooseppi Pakkanen             1948-1983
Matti Matikainen                1983-1987
Aarne Matikainen               1987-1999


Kaikki artikkelin tiedot on poimittu Lumi-Säätiön ja Lumivaara-Seuran v. 1998 julkaisemasta  yhteisestä historiikista, jonka toimitti Martti Pänkälä.

Koonnut Mervi Nieminen

 

RAJA AVAUTUU

Neuvostoliiton hajottua 1990-luvun alussa avautui vihdoin tie myös Lumivaaraan. Suuri joukko siellä syntyneitä jälkeläisineen lähti käymään kotipaikoilla heti, kun se oli mahdollista.  Matkojen vetäjinä toimivat Aino Uusimäki sekä Aarne Matikainen, vaikka Lumivaara-Seura ei muodollisesti matkoja puuhannutkaan.

Uutta toimintaa seuralle matkailu rajan taakse kuitenkin poiki.

Sankarivainajien muistomerkki Lumivaaraan

Etelä-Suomen Lumivaaralaiset panivat alulle sankarihautausmaan alueen kunnostamisen ja muistomerkin saamisen sinne. He kutsuivat  hankkeeseen mukaan Lumivaara-Seuran sekä Lumi-Säätiön ja olivat yhteydessä myös paikallisiin viranomaisiin Lahdenpohjassa. Vuosien 1991-1992 aikana asiasta neuvoteltiin sekä Venäjällä  että Suomessa. Lumivaara-Seuraa edustivat puheenjohtaja sekä sihteeri. Kirkon alueella Seurat ja Säätiö kävivät yhdessä kunnostustalkoissa ym. valmistelevissa töissä. Muistomerkki paljastettiin 5.7.1992. Lumivaaralaiset yhteisöt laskivat tilaisuudessa yhteisen seppeleen. Juhlaan osallistui n.500 vierasta Suomesta.

 

TOIMINTAA 1990-LUVULLA

 Seuran jäsenet kävivät  edelleen runsaslukuisina Karjalan Liiton kesäjuhlilla sekä innokkaimmat talkoilemassa Ylläksellä.
Liiton valtakunnallisiin hankkeisiin - mm. Sankarivainajien muistomerkki- sekä Äiti Karjala -keräyksiin -  seura tietenkin osallistui. Myös Lapinlahden Asutusmuseo -hanketta avustettiin.

Vuoden 1996 aikana Lumivaara-Seura selvitti ja kokosi Sota-arkistolle vielä saatavilla olleita lisätietoja kaatuneista lumivaaralaisista, sillä luetteloissa oli puutteita.

Lumivaara-juhlien järjestäminen oli yhä seuran merkittävin toiminta vuosittain; juhla kiersi edelleen sijoituspitäjissä. 
Pientä tuloa saatiin myymällä mm. Lumivaara-viirejä, karttoja, kortteja sekä Joulukannel-lehteä.

50-vuotias Lumivaara-Seura

Seura juhli 50-vuotista taivaltaan 1998.  Merkkivuoden kunniaksi ilmestyi  Lumivaara-Seuran sekä Lumi-Säätiön, myöskin 50-vuotias, yhteisjulkaisuna historiikki, jonka kirjoitti toimittaja Martti Pänkälä. 

Nyt oli aika aloittaa myös kyläkirjojen kokoaminen.  Etelä-Suomen Lumivaaralaisten tekemiin Kumolan ja Myllykylän kyläkirjoihin seura antoi rahallista avustusta.

 

VUOSITUHAT VAIHTUU

Oma lippu

Oma lippu on julkinen tunnus, jolla luodaan yhteenkuuluvuutta kotiseutuun. Se vahvistaa järjestökuvaa ja sillä pystytään paremmin juhlistamaan erilaisia tapahtumia. Lumivaara sai oman lippunsa Lumi-Säätiön kustantamana ja se oli Lumivaara-Seuran ja Etelä-Suomen Lumivaaralaisten yhteinen. Lumivaaran lipun naulaus tapahtui juhlallisesti 2.4.2000 Alavuden kirkossa. Samassa tilaisuudessa Lumivaaran kirkkoesineet, jotka oli Lumi-Säätiön toimesta restauroitu, luovutettiin Alavuden seurakunnalle.
Lippu vihittiin käyttöön samana vuonna Karjalaisilla kesäjuhlilla Helsingissä.

2000-luvun alkupuolen toimintaa

Karjalan Liitto aloitti uuden vuosituhannen ”Juuret Karjalassa” - jäsenhankintakampanjalla, johon Lumivaara-Seurakin osallistui. Seuran jäsenmäärä oli ollut vain muutamia kymmeniä ja jäsenistö ikääntynyttä. Kampanjan vaikutuksesta jäsenmäärää saatiin hieman kasvatettua.
2002 Liiton kesäjuhlien yhteydessä järjestettiin ensi kertaa yhteinen tapaamistilaisuus lumivaaralaisille, jaakkimalaisille ja lahdenpohjalaisille. Tästä sai alkunsa nykyinen joka vuotinen Jaakkiman Sanomien lukijatapaaminen.

Mukana oltiin myös talkoomatkoilla Lumivaarassa, jossa kunnostettiin kirkon ympäristöä sekä hautausmaita.
Kotiseutumatkoja tehtiin entiseen tapaan runsain joukoin; matkanjohtajana toimi Aino Uusimäen lisäksi Kaarina Matikainen.
Sijoituskuntien Karjala-seurat järjestivät erilaisia yhteisjuhlia ja illanviettoja, joihin Lumivaara-Seura  mielellään osallistui.

2000-luvun alun merkittävin tapahtuma oli Karjalasta lähdön 60-vuotis muistojuhla rajantakaisessa Lumivaarassa 10.-13.6. 2004. Juhlaa olivat yhdessä järjestämässä kaikki lumivaaralaiset yhteisöt ja juhlakansaa oli ympäri Suomen n. 200 henkeä.

2006 lumivaaralaiset yhteisöt luovuttivat Lumivaaran viirit (4 kpl) lumivaaralaistaustaisille kansanedustajille sekä yhden viirin eduskunnan pitäjävitriiniin. 

Vuosikymmenen puolivälistä lähtien  perinteikästä  Lumivaara-juhlaa alettiin järjestää vuorovuosina Etelä-Pohjanmaalla Lumivaara-Seuran toimesta sekä Etelä- Suomessa Etelä-Suomen Lumivaaralaisten toimesta.

Toiminta tehostuu

Karjalan Liitto uudisti Karjala- ja Pitäjäseurojensa mallisäännöt 2006, joiden mukaisesti Lumivaara-Seurankin toimintaa alettiin kehittää. Tuolloin seura päätti vilkastuttaa toimintaansa ja kohentaa talouttaan.  Jäsenrekisteri päivitettiin, jäsenmaksukäytäntö uusittiin ja panostettiin jäsenhankintaan. V. 2008 seuralla oli 42 maksavaa jäsentä ja 2010 heitä oli 70. Myös yhteistyötä muiden lumivaaralaisten yhteisöjen kanssa päätettiin tehostaa.

Lumivaara-Seura täytti 60-vuotta v.2008 ja sitä juhlittiin Seinäjoella yhdessä samanikäisen Jaakkimalaisten Seuran kanssa. Samana vuonna Lumivaaran Historia – kirjasta otettu toinen painos tuli myyntiin.  Samoin ilmestyi Lumivaaran Yhteismetsä – kirja. Pari vuotta aiemmin oli julkaistu Huhtervun kyläkirja. Molemmat oli tehty yhteistyössä Etelä-Suomen Lumivaaralaisten kanssa.

Seurat kävivät yhdessä myös neuvottelumatkalla Lahdenpohjassa v.2007. Siellä keskusteltiin kotiseutumatkojen matkajärjestelyistä ja kulkuoikeuksista sekä kulttuurisesta yhteistyöstä. Samalla matkalla kunnostettiin jälleen hautausmaiden alueita ja kirkon ympäristöä.
Myöhemmin samana vuonna Lahdenpohjasta tehtiin vastavierailu, jolloin Peräseinäjoella nähtiin lahdenpohjalainen nuorisoryhmä esiintymässä. Samaan aikaan esillä oli sikäläisten nuorten taiteilijoiden töiden näyttely.

Uusi innostus kotiseutumatkailuun

Seuran ”juurimatkalle” Lumivaaraan 2010 lähti bussilastillinen väkeä, n. 50 henkeä. Joukossa oli paljon ensi kertaa rajan takana matkustavia ja myös huomattava määrä nuoria, joita suvun juuret olivat alkaneet kiinnostaa. Matkanjohtajana oli silloin ja on ollut siitä lähtien seuran sihteeri/rahastonhoitaja Aino-Maija Alkula.

Vuodesta 2013 lähtien Seura on järjestänyt joka kesä kotiseutumatkan Lumivaaraan ja aina on lähtijöitä piisannut – kokeneita konkareita ja uusia , innokkaita juuriensa etsijöitä.  Matkoilla ovat tullet tutuiksi Hotelli Annikka, Niemelänhovin upea lomakylä ja Huuhanmäen Hotelli Jaakkimanvaara. On paitsi retkeilty kotipaikoilla, käyty myös Valamossa, tutustuttu Lahdenpohjaan, Sortavalaan sekä Elisenvaaraan. Ja ennen kaikkea saatu unohtumattomia elämyksiä, muistoja ja uusia ystäviä molemmin puolin rajaa. 

 Lumivaara-Seuran matkalaisten ja Jaakkiman Sanomien lukijamatkalaisten yhteinen elämys oli v.  2014  kaksikielinen jumalanpalvelus Lumivaaran kirkossa. Tilaisuuteen otti osaa myös Kumolan  kylän nykyisiä asukkaita.

Uudenlaisen kokemuksen Lumivaara-Seuran matkalaiset saivat tänä vuonna (2018), kun moskovalaisen lehden toimittajat kulkivat koko matkan ajan mukanamme kuvaten ja haastatellen matkalaisia. Valmiin dokumentin saamme Suomeen sen valmistuttua.

Vuoden 2015 heinäkuussa Lumi- Säätiö järjesti kirkkopyhän Alavudella Lumivaaran kirkon vihkimisen  80-vuotispäivän kunniaksi. Lumivaara-Seuran jäsenistö otti runsaslukuisesti osaa  arvokkaaseen tilaisuuteen. 

 

LUMIVAARA-SEURAN NYKYISYYS 

Nykypäivää on kuuluminen sosiaaliseen mediaan; niinpä Lumivaara-Seuralle perustettiin omat nettisivut  sekä  facebook-ryhmä v. 2015. Nämä ovat tuoneet seuralle runsaasti uutta näkyvyyttä, jonka ansiosta tietoisuus  seuran toiminnasta ja kiinnostus sitä kohtaan ovat nousseet aivan uudelle tasolle. Lumivaara-Seuran jäsenmäärä on noussut toiselle sadalle ja facebook-ryhmässä on 166 jäsentä. Määrät ovat koko ajan lisääntyneet ja mukaan on tullut paljon nuoria jäseniä, mikä on todella ilahduttavaa.

Lumivaara-Seura on lisäksi ideoinut useita Lumivaara- ja Karjala- aiheisia tuotteita myytäväksi erilaisissa tapahtumissa sekä netin kautta tilattavaksi.

Viime vuosien aikana on jäsenistön keskuudesta tullut monia erilaisia toimintaehdotuksia. On pidetty piiraskurssia, tutkittu sukuja ja oltu mukana paikallisten Karjalaseurojen järjestämissä erilaisissa tapahtumissa .

Tiivis yhteistyö Jaakkiman Sanomien kanssa tuo tiedot toiminnastamme kaikille lehden lukijoille. Seuran jäsenten joukosta on myös löytynyt monia uusia kirjoittajia lehden palstoille.

Lumivaara-Seuran toiminnan periaatteita 

  • jaetaan tietoa Lumivaara-Seuran toiminnasta ja sen kehittämisestä; jatketaan jäsenhankintaa
  • toimitaan karjalaisen perinteen tallentamisen ja kotiseututietämyksen lisäämiseksi – etenkin nuorille
  • osallistutaan karjalaisiin tapahtumiin; otetaan kantaa karjalaisiin  asioihin
  • ollaan mukana Jaakkiman Seudun Perinneyhdistyksessä ja sitä kautta yhteistyössä Jaakkiman Sanomien kanssa
  • jatketaan ja tiivistetään yhteistyötä muiden lumivaaralaisten yhteisöjen kanssa
  • pidetään huolta hyvien suhteiden säilymisestä rajantakaisessa Karjalassa

Jäsenistö ja hallinto

Seuran jäseniksi on katsottu kaikki lumivaaralaista syntyperää olevat ja lisäksi ne, jotka kannattavat seuran arvoja. 
Ilman jäseniä ei ole seuraakaan! Seuran eteenpäin vieminen halutaan pitää keskustelevana ja kuuntelevana. Kaikkien jäsenten mielipiteet ja ehdotukset ovat yhtä tärkeitä. Niitä pohtimalla ja ”jalostamalla” saamme toimintaamme niitä kaivattuja uusia ideoita, joita sitten koko seurana lähdemme toteuttamaan.

Lopullinen vastuu toiminnan muodoista ja taloudesta on hallituksella, johon tällä hetkellä kuuluu yhdeksän jäsentä.

Talous

Lumivaara-Seuran talous on vakaalla pohjalla, kiitos vastuullisen taloudenpidon. ”Ei ne suuret tulot, vaan ne pienet menot.”
Seura aloitti toimintansa rahattomana eikä se ole voittoja pyrkinyt keräämään myöhemminkään vaan kertyneet varat on aina haluttu käyttää seuran toimintaperiaatteiden toteuttamiseen.

 

LUMIVAARA-SEURAN TULEVAISUUS

”Uudet sukupolvet saavat vastuun esivanhempien perinteen ja karjalaisuuden hengen vaalimisesta, mitä heidän omat vanhempansa ja isovanhempansa ovat äärimmäistenkin vaikeuksien keskellä pitäneet suuressa kunniassa ja arvossa.”
Tulevia vastuunkantajia on aina löytynyt ja löytyy, niin tahdomme uskoa ja toivoa, mutta toiminnan muodot muuttuvat ajan tarpeiden mukana.
”Kaipuu on vaihtunut kiinnostukseksi omasta kulttuurista ja omista juurista.”

 
Puheenjohtajat                                                                  Varapuheenjohtajat

Risto Sihvonen       1982-2001                                             Aino Uusimäki                 1997-2003 
Helmer Kuismin     2002-2003                                            Eino Leinonen                 2004-2006 
Kauko Nukarinen   2004-2005                                           Risto Sihvonen                 2007 
Leo Malinen         2006-2008                                            Rami Alkula                    2008-2011
Asko Saunala        2009-2016                                            Pertti Kuismin                  2012-2014
Mervi Nieminen     2017-                                                    Mervi Nieminen               2015-2016
                                                                                      Asko Saunala                  2017-

Sihteeri / rahastonhoitajat

Veijo Hannonen            2000-2005
Aino-Maija Alkula         2006-


Tiedot keräsi Lumivaara-Seuran saatavilla olevista papereista Mervi Nieminen
Seuran kadoksissa olevista papereista johtuen tekstissä saattaa olla epätarkkuuksia.