Impilahti

Impilahden historiaa

Itä-Karjalan Kansanopisto Impilahdella.

Impilahti on Raja-Karjalan pitäjiä ja sijaitsee Laatokan rannalla. Menneinä aikoina kuului Impilahteen myös tehdaspaikkakunta Pitkäranta. Impilahti kuului Salmin kihlakuntaan ja oli sen 27 kunnasta tiheimmin asuttu.

Asukkaat elivät lähinnä maataloudella, työtä saatiin myös teollisuudesta: sahoista, tehtaista ja muista sen ajan elämään läheisesti liittyneistä talouden muodoista. Asukkaita oli kokonaisuudessaan 14 500. Pääuskontokuntia oli kaksi luterilainen, joita oli vuonna 1939, 8000 ja ortodoksinen, joita oli samana vuonna, 6500, alueella oli myös erilaisia pieniä erilisiä uskontokuntia tai lahkoja.

Kirkot ja kalmistot

Karjalaisille tärkeät kirkot ja kalmistot ovat nykyään kadonneet lähes olemattomiin. Impilahden luterilaiset kuuluivat paikalliseen luterilaiseen seurakuntaan, jolla oli kirkko kirkonkylässä ja Pitkärannan teollisuuskylässä. Seurakunnalla oli neljä siviilihautausmaata, sekä ortodoksien kanssa yhteiset vapaussodan sekä talvi- ja jatkosodan sankarihaudat.
Kirkon tärkein irtaimisto saatiin evakuoiduksi. Alttaritaulu on nyt Suonenjoen Iisveden seurakuntasalissa, urut ovat Lapuan Tiistenjoen kyläkirkossa ja kellot kumajavat Tiistenjoen ja Sukevan kirkoissa. Luterilaiset hautausmaat sijaitsivat Sumeriassa, Rannankylässä, Metsäkylässä ja Pitkässärannassa.

Impilahden ortodokseilla oli Kitelän ja Pitkärannan ortodoksiset seurakunnat, minkä lisäksi Mäkisalon ja Purovaaran ortodoksit kuuluivat Sortavalan seurakuntaan. Kitelän seurakunnalla oli kaksi kirkkoa, kaksi tsasounaa ja neljä hautausmaata. Pitkärannan seurakunnalla oli kirkko, tsasouna ja kaksi hautausmaata. Kokkosenselässä oli ortodoksinen kyläkalmisto. Näiden lisäksi oli Syskyän kylässä Valamon luostarin alainen Hermanin skiitta, jonka pieni tiilinen kirkko on pitäjän ainoa jotenkin näihin päiviin säilynyt kirkkorakennus.

Kitelä, jota pidettiin Impilahden toisena kirkonkylänä oli ortodoksisen toiminnankeskus. Kylää kaunisti kalmistokumpunsa keskeltä 1777 peräisin oleva profeetta Elian muistolle pyhitetty kirkko. Outokummun ortodoksinen kirkko on rakennettu mukaillen juuri tätä Kitelän vanhaa kirkkoa, joka kuitenkin revittiin sodassa. Sen tilalle rakennettiin vuonna 1907 uusi kirkko. Kirkon alttaritauluna ollut suuri kokoinen Jumalanäidin ikoni päätyi evakkotaipaleeltaan monen tiettömän taipaleen takaa Outokummun kirkon pääikoniksi.

Maat ja mannut

Impilahden maisemat jakaantuvat kahteen eri tyyppiin. Rannikolla pitkät vuonomaiset jyrkkärantaiset lahdet rantakujineen johtivat aavalle ulapalle. Laatokkaa kaipaavalle ne antoivat mahdollisuuden tarkkailla kauaskin Karjalan merta. Kapein suurista lahdista, Impilahti on seitsemän kilometrin pituinen. Sisämaassa on taas kangasmaita ja siintäviä saloja.

Pientä historiatietoa

Taka-Karjalaksi nimitetystä alueesta, johon Impilahtikin kuului, on varhaisilta ajoilta vain niukasti kirjallista tietoa. Vasta keskiajan loppupuolelta löytyvät Ruotsin historiasta ensimmäiset maininnat karjalaisista, jotka kävivät kahinoita perinteisestä Lapin verotusoikeudestaan. Ruotsalaiset käyttivät tuolloin karjalaisista nimitystä ryssät. Elettiin vielä ns.kalevalaista aikaa.

Ruotsin ja Venäjän välillä vuosikausia jatkuneet levottomuudet yritettiin ensi kerran sopia vuonna 1323 tehdyssä Pähkinäsaaren rauhassa. Tuolloin lähes koko Karjala joutui Novgorodin suurruhtinaan valtaan. Verotusta varten valtakunta jaettiin viiteen verotusalueeseen. Impilahti kuului Sortavalan pogostaan ja näin ollen ns. vatjan viidennekseen. Katso kirjasta Paavo Koponen: Esi-isiemme Impilahti s.26-28

Vanhojen veroluetteloiden pohjalta voidaan tarkastella asutuksen ja väestömäärien muutoksia. Esimerkiksi vuonna 1500 Impilahdella oli 20 kylää ja niissä yhteensä 139 taloa. Pitäjässä oli tuolloin 188 veronmaksuun kykenevää miestä (jousen jännittämiseen pystyvää). Tyypillisessä impilahtelaiskylässä asui siihen aikaan noin 50 ihmistä.

Pähkinäsaaren rauha oli vain alku pitkälle sotien ja rauhanaikojen sarjalle. Vuosien kuluessa nimenomaan idän ja lännen väliin jäävä Karjalan alue joutui vähän väliä sotatantereeksi. Kun sotaa seuraava rauha muutti rajaa, ei rauhanteko yleensä merkinnyt kansalle rauhaa, vaan vain muuttuneita oloja. Uuden isännän mukana tulivat yleensä ensiksi uudet verotusohjeet. Myös vaadittiin elämään maassa maan tavalla. Monet muuttivat tuolloin maasta pois. Noiden aikojen veroluettelot kertovat karua kieltään tyhjentyneistä kylistä ja jonnekin kadonneista asukkaista..

Impilahti Suomen itsenäisyyden aikana

Impilahden kunnan syntyaikana pidetään vuotta 1727, sillä tuolloin maakirjassa mainitaan ensimmäisen kerran Impilahden pogosta. Aikaisemmin impilahti oli kuulunut ensin Sortavalan ja sitten siitä erotettuun Suistamon pogostaan.

Kun Suomi itsenäistyi, maan lainsäädäntö muutti kunnallishallintoa kansanvaltaisemmaksi. Kunnat saivat velvollisuuksien lisäksi myös oikeuksia päättää itse kehityksestään ja tavastaan palvella kuntalaisia. Impilahden kunta ehti toimia pari vuosikymmentä aikansa oloihin katsoen nykyaikaisena, jopa edistysmielisenä kuntana. Kunnan johtotehtäviin oli saatu järkeviä ja tarmokkaita henkilöitä.

Ennen talvisotaa v.1939 Impilahden kunnan erottivat vanhasta Venäjänrajasta Salmin ja osittain Suojärven kunnat. Impilahden asukasmäärä oli tuolloin n. 14 500.

Pääosa väestöstä sai toimeentulonsa maataloudesta. Pitäjä oli pienviljelysvaltainen. Tilojen keskimääräinen peltokoko oli v. 1939 6,4 ha. Maanviljelyksen ohella ansiotuloja saatiin myös metsätöistä ja mm. Pitkärannan teollisuuslaitoksista ja kaivosteollisuuden tarjoamista töistä.

Kunnan tihein asutus oli keskittynyt Sortavala-Salmi maantien varteen. Impilahden pitäjähistorioissa nimetään 27 kylää. Kunnan teollisuuskeskus ja suurin asutustaajama oli Pitkäranta, hallintokeskus Impilahti ja ortodoksisen seurakunnan keskus Kitelä.

Rajakarjalaiseen tapaan Impilahden väestö kuului pääosin kahteen uskontokuntaan. Luterilaisia oli n. 8000 ja ortodokseja n.6500. Alueella toimi myös muutamia muita pieniä uskontokuntia.

Impilahti jäi v. 1939 alkaneen sodan jalkoihin. Suomalaiset polttivat peräytyessään pääosan kunnan alueen itäosan asumuksista. Viimeisin tämän rintamasuunnan lähes kokonaan poltettu kylä oli Kitelä. Talvisodan rintama jähmettyi Kitelän pohjoiselle laidalle rautatielinjan tasalle. Kunnan itäosaan syntyi talvisodan historiasta hyvin tunnettu Lemetin suurmotti.

Impilahden länsiosan kylät jäivät välirauhan 1944 jälkeen pääosin ehjinä venäläisille, mutta vuosien kuluessa niiden rakennuskanta on hävitetty, ja suomalaisajan muistoina on jäljellä enää vain muutamia vanhoja asuinrakennuksia Pitkärannassa ja Impilahden kirkonkylässä. Nykyään uudet venäläisten rakentamat tiet jättävät sivuun monet entiset autioiksi jääneet kylät, ja metsä on vallannut niiden peltoaukeat. Vanhojen asuinpaikkojen löytäminen vanhojen karttojen avulla rehevöityneestä maastosta on hankalaa ja onnistuu varmimmin esimerkiksi GPS paikannuslaitteen avulla.

 

 

Jäsenmaksu

Impilahti-Seuran yhteystiedot

Puheenjohtaja Seppo Suominen,+358 40 4887142, seppo.suominen(at)haaga-helia.fi

Ota rohkeasti yhteyttä meihin!

Tule mukaan, kysy lisää! Kaikki kiinnostuneet ovat tervetulleita jäseniksimme!

Kuva. Klikkaa kuva suuremmaksi.