Hervannan Karjala-seura ry
Sie, mie ja raitiotie
Hervannan Karjala-seuraan vie
Hervannan Karjala-seura ry on Tampereella toimiva karjalaisten ja karjalaisuudesta kiinnostuneiden henkilöiden yleisseura.
Seura tekee toiminnallaan tunnetuksi Karjalan eri alueita ja vaalii karjalaista kulttuuria, perinteitä, muistitietoja ja tapoja. Seura pyrkii toiminnallaan aktiivisesti tukemaan ja vahvistamaan ikäihmisten elinvoimaa ja terveyttä. Seura on perustettu vuonna 2005. Se on Karjalan Liiton ja Karjalaisseurojen Pirkanmaan piirin jäsen.
Lämmintä ystävyyttä ja iloa Hervannan Karjala-seuran kerhoissa
Kirjallisuuspiiri Kirjawaiset, Näytelmäryhmä Camelia, Karjalainen käsityökerho, Joogaryhmä Railin Rennot, Liikuntakerho Kunnon Kulkuniekat, Karjalainen tiistaikahvila ja Hengellinen piiri.
UUTTA
KAJAHDUS-BLOGIT
Verkkosivuillamme tarjotaan kaikille kiinnostuneille luettavaksi blogikirjoitusten sarja, jossa eri kirjoittajat kertovat karjalaisista muistoista tai ajankohtaisista nykypäivän teemoista ja tapahtumista. Jos mielessäsi on jotakin, minkä tahtoisit kajauttaa julki, niin ota yhteys Hervannan Karjala-seuraan. Sarjan aloittaja on seuran puheenjohtaja Aila-Liisa Laurila.
KARJALAINEN BLOGI
Nosteessa: karjalan kieli
Karjalan Liitto juhli huhtikuussa 85-vuotispäiviään pitämällä seminaarin otsikolla Kielet ja murteet Karjalassa. Sen voi edelleen seurata Youtubesta www.youtube.com/watch?v=yECwxxH-t9c.
Liiton valtuusto oli myös koolla ja teki päätöksen ensi vuoden toimintateemasta, joka on kirjoitettu muotoon Karjalan kieli ja karjalaiset murteet.
Olin paikalla valtuustossa pirkanmaalaisten edustajana ja kuulin erään valtuutetun puheenvuoron, jossa hän varoitteli vastakkainasettelusta ja riitojen aiheuttamisesta. Hän on varmaan kuullut, kuinka karjalankielisen yhteisön sisällä on kinattu monista kieleen kuuluvista asioista.
Jotkut suomen kielen karjalaismurteita puhuvat ovat myös sitä mieltä, ettei karjala ole oikea kieli. Kyse on ehkä pikemminkin siitä, että he eivät tunne asiaa eli eivät tiedä faktoja.
Itse olen syntynyt karjalankieliseen yhteisöön ja oppinut kielen alkeet kotona sekä isovanhempien ja muiden sukulaisten parissa. Toisaalta olen saanut koulutuksen suomen kieleen ja kirjallisuuteen sekä käyttänyt suomea työkaluna ammatissani.
**
Karjalan kielellä on nostetta tässä ajassa, totesi Kielet ja murteet -seminaarissa Karjalan Liiton toiminnanjohtaja Minna Anttonen.
Karjalalla on mielestäni ollut nostetta vähintäänkin vuodesta 2006 alkaen, jolloin itse aloitin Karjalan Heimo -lehden päätoimittajana. Kirjoitin toinen toisensa jälkeen pääkirjoituksia, joissa kannustin karjalan kielen opettelemiseen ja puhumiseen sekä oikeuksien vaatimiseen.
Marraskuun 27. päivänä vuonna 2009 tasavallan presidentti Tarja Halonen antoi asetuksen, jonka mukaan karjalan kieli on ei-alueellinen vähemmistökieli Suomessa. Saman tien silloinen Joensuun yliopisto otti kielen oppiaineekseen.
Mainittu päivämäärä on peruste sille, miksi Suomessa vietetään karjalan kielen päivää ja viikkoa aina marraskuun lopulla.
Vuonna 2011 Itä-Suomen yliopisto otti tehtäväkseen karjalan elvyttämistyön projektissa, joka on päättynyt, mutta opetus- ja tutkimustyö jatkuvat.
**
Monet nuoret ovat paneutuneet tosissaan karjalan kieleen ja kulttuuriin, kuten esimerkiksi tuoreesta Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen jutusta voi päätellä.
Karjalan Liiton juhlaseminaarissa puhunut Niko Tynnyrinen on paitsi tutkija, myös Karjala-aktivisti. Hän sanoi mm., että lukuisat nuoret opiskelevat karjalaa ymmärtämään ja kirjoittamaan netistä, mutta puhuminen on heille vaikeaa.
Minulla itselläni asia on päinvastoin. Olen oppinut kielen puhumalla, mutta minkäänlaista opetusta ei karjalaisen kieliyhteisön lapsille ollut aikoinaan tarjolla. Kirjoittaminen tuntuu yhä vaikealta useiden aikuiskurssien jälkeen.
Kun aikoinaan puhuimme toisten lasten kanssa karjalaa, tehtiin se tirskuen ja vitsikkääksi tarkoittaen. Nykynuorilla kyse on totisesta totuudesta, uhanalaisen kielen säilyttämisestä. Siihen toivon kaikille osapuolille menestystä.
Uskon, että Karjalan Liitto mahdollisine yhteistyötahoineen tekee kaikkensa, jotta karjalan kieli saa vielä jonain päivänä sille kuuluvan arvon.
Aila-Liisa Laurila
sebran paginanvedäi
