Karjalaisseurojen tapahtumia Pirkanmaan piirissä

Kiitokset Ikaalisten syyskokoukseen osallistuneille! Puheenjohtajana jatkaa Jorma Lind ja kaikki entiset hallituksen jäsenet jatkavat.

8.11.25 pidettiin Pirkanmaan piirin syyskokous Ikaalisissa, Toivolan saaressa, Toivolansaarentie 3. Rakennuksella on mielenkiintoinen historia, se liittyy Venäjän vallan aikaan. Historiasta kuulimme kokouksen yhteydessä.

Nykyisin Toivolansaaressa sijaitseva punainen hirsitupa on sijainnut 1800-luvulla paikkakunnan toisella laidalla. Ikaalisissa sijaitsi venäläisten sotilaiden kasarmi ja talo oli heidän käytössään. Sittemmin talo oli myös köyhäintalona ja kulkutautisairaalana, jonne eristettiin vaarallisia tarttuvia tauteja sairastavat.

Nykyisen Toivolan saaren alueella sijaitsi 1800-luvun puolivälissä Toivolan tila. Ikaalisten kauppala on Suomen vanhin kauppala ja se lunasti tilan. Talo siirrettiin Toivolan saareen. Alueelle perustettiin leirintäalue 1950-luvun puolivälissä.

Kaupunki yksityisti paikan ja sen yrittäjäksi tuli Hanna Toivio vuonna 2024.

Syyskokuksessa piirin puheenjohtaja Jorma Lind ja varapuheenjohtaja Terttu Knuutila luovuttivat kaksi piirin ansiomerkkiä piirin hyväksi tehdystä ansiokkaasta työstä. 115. mitalin sai Riina Isosaari (vas.) ja 116. mitalin sai Reija Isosaari. Valokuva: Aila-Liisa Laurila

 

 

********************************************************

Kekrijuhla onnistui upeasti, kiitokset kaikille!

********************************************************

 

 

 

Toimintaa vuonna 2025!

 

Tampereen Karjala-seura ry kerhot - Koulukatu 12
- Miesten kerho klo 13 parillisen viikon tiistaisin
- Naisten kerho klo 13 parillisen viikon keskiviikko
- Käsityökerho klo 13 joka torstai
- Murrekerho klo 17 kuukauden ensimmäinen torstai
16.3. klo 14 Tarinatuokio ”Ruukit Laatokan Karjalassa” Jorma Punju

Hervannan Karjalaseura ry
Tarkempaa tietoa toiminnasta kerhomestari Harri Lundin 040 8339002
Tiistaikahvila, Näytelmäkerho, Joogaryhmä, Kirjallisuuspiiri, Käsityökerho, Hengellinen piiri, Kunnon kulkuniekat

 

====================

 

Karjalan Kaiku Sortavalan Laulujuhlilla kesällä 2012. Kuvaaja: Aila-Liisa Laurila.

Surakan Sanomat 2022/9

Karjala-lehden lopetus
Uutispommi tuli kuitenkin Karjalan Liiton taholta. Karjala-lehden julkaisun lopettaminen ja selvitystilaan asettaminen. Yhtiökokous 5.9.2022.
Pieni kertaus menneeseen. Hämeenlinnassa muutama vuosi sitten, Karjalan Liitto ilmoitti osakejärjestelyistä, joilla Liitto hankki kyseenalaisin keinoin päätösvallan Karjala-lehdessä.
Järjestelyillä unohdettiin täysin pienosakkaat ja heidän sijoituksensa. Nyt Liitto ajaa lehden konkurssiin ja maksaa julkaisutoiminnasta mahdolliselle konkurssipesälle muutaman karjalan piirakan verran. Unohdettiin lehden tilaajat, vuodeksi maksettu lehtitilaus supistui puoleen, sekä lehden julkaisutoimintaan sijoittaneet pienosakkaat jäävät puille paljaille.
Rauman kesäjuhlilla kerättiin lehtitilauksia, vaikka tulevat toimenpiteet ovat todennäköisesti olleet tiedossa. Monivuotiset ansioituneet toimittajat potkittiin kirjaimellisesti pelolle! Se siitä avoimesta tiedottamisesta, jota julistettiin.
Yli 100-vuotta ilmestyneen lehden lopettaminen ei olisi saanut olla vain muutaman henkilön päätettävissä, asia olisi pitänyt tuoda jäsenistön tietoisuuteen ja päätettäväksi Suuremmistakin ongelmista on selvitty yhdessä.
Pirkanmaan piiri on jo aiemmin esittänyt, että Karjalan Liitto lopettaisi Karjalan Kunnaat -lehden julkaisemisen ja keskittäisi tiedottamisensa Karjala-lehteen, turha vaiva!
 

 

Otteita Evakkokaskuja kirjasta:

Tamperelainen ja viipurilainen ovat kesäisenä päivänä joutuneet keskusteluun jossain Pyynikin varjoisilla rinteillä.
-Olikos se Viipurin pyöreä torni aivan pyöreä? Minä kun olen kuullut sanottavan, että se oli hiukan soikea.
-No eihän se taint iha pyöreä olla, mut ko män sinne sissää ja ol siel jonkii aikaa, ni kyl se ainaskii rupes pyöriält näyttämää.
Karjalainen ja savolainen isäntä väittelivät hevostensa paremmuudesta, Karjalainen sanoo:
-Siel mejä puoles olliit hevosetkii nii lihavii, jot niil ol kaks leukaa!
-Nyt sie paat omijaa, mitenkäs se oes mahollista?
-No ka, yläleuka ja alaleuka
A, miun se kannattaa olla ylpijäkkii, ko mie olen kotosii oikei moalima kolmannelt navalt, sano Kivennavan tyttö kun kemuissa rukkaset humalaiselle anto.

 

Seraava tarina on Tuomo Nenosen ehtymättömästä "tarinakirstusta".

Tätin kanssa sukuloimassa

Elettiin Tohmajärven Saariossa sodan jälkeen vuotta 1950. Oli saatu oma maatalo ja elämä oli asettunut paikoilleen, mutta ei iltaa ettei isä muistellut Inkeetä, kotitaloa Karjalassa Jänisjärven rannalla Jeron kylässä. Menetetty mikä menetetty!
Äidin sisko pälkjärveläinen Katri Timonen, hurskas kummitätini tuli kesälomalle Kaurilan kylästä, kun kaupanhoitaja oli. Hän oli päättänyt, että lähdetään sukuloimaan. Olin tuolloin kuuden vuoden ikäinen villi puhelias karjalaispoika.
Niinpä isä vei meidät tätin kanssa hevosella Lahdenvaaran seisakkeelle, ja siitä jatkoimme junalla Joensuuhun. Oli se iso kaupunki. Pohdin ääneen, mihinkä nuo kaikki ihmiset illalla maata menee?Onkohan niillä perunamaata tai edes sian potsia? Täti sanoi, puhu hiljempaa ei ne tykkää sinun ihmettylästäsi.
Sitten noustiin linja-autoon, jossa luki Joensuu - Kuopio Ruposen liikenne. Oli se juhlavaa istua tätin vieressä isossa linja-autossa. Kukaan ei puhunut mitään. Kaikki katselivat vain auton ikkunasta pihalle. Auto meni jostakin syystä Ylämyllyn kautta Viinijärvelle, ties mihin?
Eräällä tienristillä linja-autoon nousi mustakaapuinen mies. Täti sanoi, että se on Valamon munkkeja, se tuli istumaan käytävän toiselle puolelle ikkunan viereen. Sillä oli musta pata päässä, viitta ja nahkasaappaat jalassa. Mukana ruskea laukku. Katselin miestä tosi tarkasti koska sillä oli kapeat kasvot ja parta. Risti oli kaulalla ja tosi jumalallisen näköinen mies.
Täti ei puhunut mitään ja minulle tuli puute puhekaverista. Äkkiäarvaamatti menin munkin viereen ja kysyin "Oletko sinä Jeesus?"; Munkki katsoi minua silmiin ja ryhtyi nauramaan - "olenko sen näköinen?"; "Kyl sie oot", vastasin. "Laiha ja pitkäpartainen, ihan niinkuin Tohmajärven kirkossa siellä seinällä Jeesuksen kuva on."
Täti ryhtyi posmittamaan: "Tuomo tule istumaan minun viereeni, tule, tule." Munkki nauroi ja sanoi: "Nyt minullakin on puheliasta matkaseuraa. Olkaa rouva vain rauhassa." Siihen korjasin:
"Ei se mikään rouva ole, ei sillä ole miestä! Se on äidin sisko. Voi täti parka!" Munkki ryhtyi minua jututtamaan, koska menen kouluun, käynkö pyhäkoulussa, montako sisarusta minulla on. Meillä oli tosi paljon puhuttavaa. Mutta sitten minulla heräsi kysymys, kun sillä oli kädessä jokin kirja, jossa oli ristin merkki keppivinossa.

Kysyin: "Mitäpä sinun ristissä on ylimääräinen keppi vinossa?"
"Tarkka poika," sanoi munkki, "Se on kreikkalaiskatollisen kirkon risti." Eikä selittänyt sen tarkemmin.
Meillä molemmilla oli hauskaa ja paljon puhuttavaa, ja täti kiemurteli ja punasteli viereisessä penkissä. Tultiin Tuusniemelle, jossa linja-auto tankkasi ja oli pieni tauko. Kun mentiin takaisin paikoillemme, täti komensi minut ikkunan viereen ja istui itse käytävän puolelle. Olin satimessa. Kyllä otti päähän. Munkki hymyili hyväntahtoisena ja oli puhekaveria vailla. Silloin päätin. En sanonut sitä ääneen, etten milloinkaan matkusta akkain kanssa. Siitä periaatteesta on ollut pakko luopua vuosien saatossa. Eipä matkaseurana ole ollut munkkeja enempää kuin nunniakaan, vaan umpimielisiä puhumattomia hämäläisiä.
Kuopiossa tiemme erosivat, munkki taputti minua olkapäälle ja siunasi "kolmiyhteinen armahda meitä ja hyvää matkaa teille."

"Kyllä se oli Jeesuksen tapainen ja näköinen mies," puhelin itsekseni! "Lopeta," tiuskaisi hurskas tätini!

Matkustimme Aaro ja Fiinu Sarlundin vieraaksi Virranniemelle.
Täti vannotti: "sitten et puhu munkista, joka oli Jeesuksen näköinen. Muista!"
Vastaaotto enon tykönä oli vieraanvarainen. Ystäviä ja vauhtia oli kaksi päivää. Kävimme Seppo-serkun kanssa ongella ja ihastelin suurta järveä, johon talon pellot lievästi laskivat. Aaro, mummoni veli, oli kyllä sitä mieltä, Pälkjärvi oli kalaisampi järvi, kuin tämä meidän järvi.
Eikä täällä kasva mesikoita eikä valkovuokkoja! Kaik´ Päljärvellä Karjalassa ol paremmin!

06.08.2022
Ritva Surakka
puh 040 7395282 / surakkaritva@gmail.com

=================

Surakan Sanomat 2022/2

 

-------------------------------------

Vastaus kysymykseen ”Onks tahvana koton”? Kaikkihan me, riittävän kauan eläneet muistamme, että joulupäivänä ei kyläilty ei edes lapset saaneet poistua kotinurkista. Tapaninpäivä oli vierailu- ja tapaninajelu päivä, yleensä hevosella. Mikäli poikettiin johonkin taloon vieraisille, oli sisään tulessa tapana kysyä ”Onks tahvana koton?” Kysymys tarkoitti, että onko talossa tarjota vieraille ryyppy?

2 uutta kysymystä: Mitä tarkoittaa sanonta ”Istuu ko Muolaa morsian” miten silloin istutaan?
Mikä kotieläin ennustaa sateen keston juoksemalla heti suojaan, jos on kyse lyhytaikaisesta kuurosta, mutta sateen uskotaan jatkuvan pidempään, mikäli eläin ei siirry suojaan sateelta?

Tuomon tarina: Työnjohtajasta harmia kerrakseen.
Pikäniemen eräällä osatolla oli potilas, joka osasi ulkoa kalenterin ja mitä erikoista ko. päivänä oli tapahtunut. Hän muisti kaikkien hoitajien ja ohjaajien syntymäajat. Hänellä oli aina oma kommenttinsa täyttävästä päivänsankarista.
Tuomon 50-vuotispäivä oli tulossa. Hän pyysi potilaan luokseen ja kysyi: Milloin Tuomo Nenonen on syntynyt? Potilas pani silmänsä kiinni ja aloitti ” Tuomo Nenonen on syntynyt 6.10.1944. Miksi tuo päivä on tärkeä, Venäjän vallankumous alkoi 6.10, taistelulaiva Tirbitc upposi Pohjanmerellä ja Tuomo Nenonen syntyi.” Sitten hän avasi silmänsä, huokaisi ja sanoi oman kommentinsa: On siinä maailmalle harmia kerrakseen!”
 

Pitkiä pellavia!
Ritva Surakka
puh 040 7395282 surakkaritva@gmail.com
Palautetta tai tarinoita voi lähettää myös postin välityksellä: Louhelantie 18, 33400 Tampere

Surakan Sanomat 2022/1

 

”Aikansa kutakii sano pässi ko päätä leikattii!”
Vuosia sitten oivalsin, että kiinteä yhteydenpito ja avoin asioista tiedottaminen ja keskustelu ovat osa karjalaisuuden kokoavaa voimaa. Tästä sain idean Sihteerin Sanomiin ja myöhemmin sihteerin hommat jätettyäni Surakan Sanomiin. Harmillista, että monet jäsenistöä koskevat asiat valmistellaan ja varmistellaan nykyään SALAINEN leiman turvin eikä yhteistyössä jäsenistön kanssa.
Parikymmentä vuotta karjalaisuuden ytimessä on ollut mielenkiintoista aikaa, nyt se on ohi! Kiitän lämpimästi, että olen saanut olla mukana toiminnassa, tutustua uusiin heimoveljiin ja -sisariin, sekä saanut uusia hyviä ystäviä – siitä kiitos!
Karjalaisuus on asia, jota ei heitetä sivuun kuten rukkasia töiden loputtua! Asiaa mietittyäni päätin jatkaa Surakan Sanomien ”toimittamista” uudesta näkökulmasta. Välitän tapahtumatietoa kuten tähänkin asti, mikäli seurat näin haluavat. Ajatukseni olisi viritellä ja tuoda julkisuuteen meidän jokaisen omakohtaisia tarinoita, tapahtumia ja kokemuksia. Tarinat voivat olla vuosikymmenien takaa tai nykyhetkestä. Vanhat karjalaiset sanonnat tai ihan jokapäiväiset asiat, jotka mieltä askarruttavat, myös esiin nousseet epäkohdat. Olen puhuttanut ja saanut mukaan oikeitakin kirjoittajia, joten katsotaan mitä on tulossa sen aika näyttää, idea on vasta hautomossa kuoriutumassa.

 

Laitan tähän lopuksi tätini tarinan, vaikka olen sen usein kertonutkin.
Tätini oli vihitty heinäkuussa 1940 Oriveden asemalla pakkilaatikoiden keskellä. Vihkimisen toimitti Koiviston seurakunnan rovasti Kansanaho, hän oli matkalla Lapualle piispan virkaan. Toimituksen jälkeen puoliso lähti Vienan Karjalaan rintamalle ja tätini matkusti Rovaniemelle töihin. 1940-luvun alussa oli erittäin suosittu Harmony Sistersien iskelmä "Sulle salaisuuden kertoa mä voisin" ja tämän laulun päätti muonittajana Vienan Karjalassa ollut sotamies laittaa rintamaradion välityksellä, tervehdyksenä vastavihitylle nuorikolleen. Se oli virhe, sillä laulun sanoissa lauletaan ”Kerro onko sulle rakkahampi toinen”, vaikka juuri oli vakuuteltu ikuista rakkautta.
Avioliitto kesti yli 70 vuotta, mutta vielä rautahääpäivänä nousi savu, kun lauluvalinta tuli puheenaiheeksi, ei ollut kymmenien vuosien takainen valinta saanut vieläkään anteeksiantoa.

Ritva Surakka
puh 040 7395282 surakkaritva@gmail.com
Palautetta tai tarinoita voi lähettää myös postin välityksellä: Louhelantie 18, 33400 Tampere

 

====================================