Uutiset

Odotamme Joulua

18.12.2019 13:26

Joulu lähestyy, on kohta jo ovella. Kauppojen jouluvalmistelut alkavat vuosi vuodelta aikaisemmin.  Viimeistään lokakuussa, joskus aikaisemminkin, laitetaan esille joulukoristeet ja suklaavuoret kasvavat viikko viikolta. Joululaulut alkavat kaikua markettien kaiuttimista ja väliin nauhaääni kertoo sen hetkiset parhaat joulutarjoukset. 

Perheet viettävät ”laatuaikaa ostosparatiiseissa”. Vanhemmat suunnittelevat tänä jouluna kokeilevansa uusia reseptejä niiden ainaisten vanhojen jouluruokien sijaan ja lapset ryntäilevät silmät kiiluen leluhyllyjen välissä tahtoen tuon, tuon ja ainakin tuon. Ja tuo on pakko saada, kun varmasti kaikki muutkin saavat! Lapset odottavat joulua innoissaan öitä laskien. Aattoiltana pakettivyöry peittää lattian ja lapset repivät paperit auki nähdäkseen toiko pukki kaiken mitä he halusivat. Jos ei tuonut, on pettymys ja parku hirmuinen, sillä monet ovat tottuneet samaan aivan kaiken, mitä vain sormella osoittavat. Myös aikuiset voivat olla pettyneitä. He käyvät vaihtamassa lahjat heti pyhistä päästyä eikä se uusi jouluruokakaan nyt niin kovin erikoista ollut. Pyrkimys täydelliseen jouluun tuo väistämättä myös suuria pettymyksiä.

Marketeissa kulkevat samaan aikaan myös toisenlaiset perheet.  Aikuiset miettivät, jos miettivät, mistä saisi rahat edes jonkinlaisten jouluruokien hankkimiseen. Lapset katselevat silmät kiiluen lelu- ja karkkihyllyjä ajatellen mitä kaikkea muut mahtavat saada tänä jouluna. He tietävät, että pukki ei heidän perheeseensä saavu tai jos tulee, tuo jokaiselle sen yhden paketin. Eikä paketissa todellakaan ole se kaikkein himoituin uutuus, josta sitten joulun jälkeen kaikki muut koulussa puhuvat. Heidän kodeissaan rahaa ei riitä ruokiin tai lahjoihin työttömyyden ja sairauksien seurauksena tai rahat menevät velkojen ja pikavippien makseluun tai vanhempien ongelmien takia pelikoneisiin tai päihteisiin. Nämäkin lapset odottavat joulua, mutta monella siihen odotukseen liittyy pelko; millainen joulu tulee tänä vuonna. Onko pöydässä edes pieni kinkku, olisiko tämä vuosi rauhallisempi, ettei tarvitsisi poliisin kaydä hakemassa isää tai äitiä kesken joulunvieton.

Aatto on näissä perheissä samanlainen päivä kuin kaikki muutkin, selviytymistä seuraavaan päivään. Kaikki ovat pettyneitä, mutta siihen on totuttu; pettymykset ovat heille joka päiväisiä.
Hyvinvointivaltiossa nimeltä Suomi perheiden joulut ovat järkyttävän erilaisia.

Hyvin erilaista joulua Suomessa vietettiin myös 80 vuotta sitten, mutta silloin se koski kaikkia perheitä. Talvisotaa oli jouluun mennessä käyty kolme viikkoa. Miehet olivat rintamalla ja kaikkien mielissä eli pelko heidän kohtalostaan sekä koko Suomen kohtalosta. Evakoiden tuskaa lisäsi kodin ja koko entisen elämänpiirin menetys. Heidän joulunsa ulkoiset puitteet riippuivat täysin siitä, millaiseen asumukseen olivat päässeet asettumaan. Jotkut valmistelivat joulua ja osallistuivat aattoiltana juhlaan yhdessä talon oman väen kanssa. Lapsetkin saivat jonkin pienen paketin. Mutta oli myös niitä evakkoja, joilla ei ollut mitään asiaa saunamökistä tai pikkukamarista talon puolelle joulun viettoon. Ei paistettu piiraita eikä ollut kuusta – lahjoista puhumattakaan. Olitpa evakko tai et, kaikille oli kuitenkin pelon ohessa yhteistä odotus ja toivo. Toivottiin ja odotettiin kirjettä rintamalta ja tietoa siitä, että puoliso, isä, veli, poika saisi jouluksi lomaa ja pääsisi kotiin omiensa luo. Myös pettymykset olivat yhteisiä, kun nämä odotukset eivät kaikkien kohdalla toteutuneet. Ne perheet, joita oli jouluun mennessä jo kohdannut se pahin vaihtoehto tiesivät, että siitä eteenpäin jokaiseen jouluun tulisi liittymään suru, kaipaus ja muistot menneistä jouluista.

Joulusta sanotaan, että se on lasten juhla. Olihan ensimmäisen joulun päähenkilö nimenomaan lapsi, Jeesus-lapsi. Kunpa muistaisimme joulun tärkeimmän sanoman rauhan ja hyvän tahdon ja jättäisimme vähemmälle kaiken sen tavaravyöryn, kiireen ja stressin. Eivät lapset piittaa siitä onko koti puunattu viimeisen päälle tai minkävärinen kuusi tänä vuonna on muodikas. Lapselle on tärkeintä aikuisen antama aika, lämpö ja läheisyys; turvallisessa ympäristössä ilman pelkoa tulevasta.

Taas kosketti ruutua ikkunan                                                                 Hyvää Joulua kaikille 
tutun jouluenkelin siipi.                                                                          lukijoille!
Taas äänetön henkäys taivahan                                                            Mervi Nieminen
läpi seinän sisälle hiipi.  (Anna-Maija Raittila)                                         pj Lumivaara-Seura ry