Karjalan Liitto
 

Pro Carelia -ansiomerkki Eeva Kilvelle

 

Kirjailija Eeva Kilpi. Kuva Elina Orpana.
Karjalan Liiton korkein ansiomerkki, Pro Carelia -merkki, myönnettiin kirjailija Eeva Kilvelle.

Karjalan Liiton korkein ansiomerkki myönnettiin tänä vuonna kirjailija Eeva Kilvelle hänen ansioistaan karjalaisen kirjallisuuden saralla. Karjalan Liiton tämän vuoden teema on karjalainen sanankäyttö, ja Eeva Kilven kirjallisuus on tästä hieno esimerkki. Teostensa kautta hän on monen evakkokarjalaisen tunteiden tulkki. Kaipaus ja ikuinen ikävä menetettyyn kotiin. Mutta Eeva Kilpi on myös nuoremman ikäpolven suosiossa. Hänen lapsuuden ja nuoruuden sota-ajan ja evakkouden kokemukset sekä ideologiset näkemykset muun muassa luonnosta kiehtovat eri-ikäisiä.

 

Eeva Kilpi on useissa romaaneissaan nostanut esille karjalaisuuden ja kaipuunsa menetettyyn kotipaikkaan. Hän oli 11-vuotias tyttö, kun talvisota syttyi ja perheen oli jätettävä koti Hiitolassa.

 

Eeva Kilpi on kirjoittanut 32 teosta, joista osa on runoutta ja osa proosaa.  Hänen tuotannossa erottuu kolme pääteemaa: evakkokarjalaisuus, ihmissuhteet ja luonto.

Evakkokarjalaisuutta hän on käsitellyt muun muassa romaaneissaan Elämä edestakaisin (1964), Elämän evakkona (1983) sekä novellikokoelmassa Noidanlukko (1959).

Hänen omaelämäkerrallisia teoksia ovat muistelmaromaanit Talvisodan aika (1989), Välirauha, Ikävöinnin aika (1990) ja Jatkosodan aika (1993). Tänä vuonna Lahden kaupunginteatterissa esitettävä Evakkotytön tarina -näytelmä pohjautuu juuri näihin teoksiin, jotka sijoittuvat Hiitolaan, Kolkontaipaleelle, Vuoksenniskalle ja Imatralle. Näytelmässä kuvataan lapsen näkökulmasta sota-aikaa ja toivoa tulevasta.  Rajattomuuden aika -teoksessa (2001) Eeva Kilpi kuvaa varhaislapsuuttaan Karjalassa ennen sotia.

 

Eeva Kilpi on sanonut eräässä haastattelussa, että ”minussa on elämänikäistä ikävöintiä, sisäistä sairautta, jota en ole pystynyt nujertamaan. Kirjoittaminen on auttanut siihen, mutta ei ole vienyt sitä kokonaan pois. On tunne, että pitäisi olla aina kotona.”  Hän ikävöi menetettyä kotia Hiitolassa, josta hän joutui lähtemään herkässä iässä.  Hiitolassa hän on käynyt muutamia kertoja. Viimeksi käydessä perheen hirsitalo oli vielä paikallaan ja siinä asui paikallinen lääkäri perheineen.

 

Luonnolla on tärkeä asema lähes kaikissa Kilven teoksissa. Novellikokoelmissaan hän kuvaa  naisen suhdetta luontoon ja elämän kiertokulkuun. Hän kuvaa, miten keski-ikäinen nainen asuu yksin keväästä syksyyn mökissään ja tarkkailee vuodenaikojen rytmiä, luonnon kasvua ja kukoistusta sekä kuolemaa.

Eeva Kilpi viettää pitkiä aikoja keväästä syksyyn omalla mökillään. "Kun kesäyönä kirjoittaa omassa tuvassa yksinään, saattaa kokea lämmintä sulautumista luontoon, kuin olisi luonnon sylissä. Silloin tunnen itseni samalla kertaa nöyräksi ja voimakkaaksi.”

 

Eeva Kilpi on luontoa rakastava ihminen. Hän ottaa teoksissaan kantaa muun muassa ihmisen vastuusta luontoon. Luonnon lisäksi erityisesti naisnäkökulma tulee esille hänen teoksissaan.  Hän kuvaa naisia, jotka pyrkivät itsenäisyyteen miesten hallitsemassa maailmassa. Eeva Kilven teoksia on käännetty ruotsiksi, tanskaksi, norjaksi, saksaksi ja englanniksi.

 

 

 

Eeva Kilpi

 

Kirjailija Eeva Kilpi (o.s. Salo) on syntynyt 18.2.1928 Hiitolassa.

Hän kirjoitti ylioppilaaksi Imatran yhteiskoulusta vuonna 1946 ja aloitti samana vuonna opiskelun Helsingin yliopistossa pääaineinaan englanti, estetiikka ja nykyiskansain kirjallisuus sekä sivuaineena taidehistoria. Kilpi valmistui filosofian kandidaatiksi vuonna 1953. Hän toimi englannin kielen tuntiopettajana vuosina 1956–1957 ja ryhtyi päätoimiseksi kirjailijaksi vuonna 1959.

 

Eeva Kilpi toimi Suomen kirjailijaliiton johtokunnassa vuosina 1971–1973. Vuosina 1970–1975 Kilpi toimi kirjailijoiden sananvapausjärjestö Suomen PENin puheenjohtajana.

 

Vuosina 1949–1966 Eeva Kilpi oli naimisissa kirjailija-suomentaja Mikko Kilven kanssa. Heille syntyi kolme poikaa. Hänellä on lastenlapsia ja lastenlastenlapsia.


 

Pro Carelia -merkki on Karjalan Liiton korkein ansiomerkki

 

Pro Carelia -kunniamerkki on  luovutettu vuosittain henkilölle tai yhteisölle,  joka on tehnyt merkittävällä tavalla karjalaisuutta tunnetuksi oman työnsä tai luottamustehtäviensä kautta. Pro Carelia -kunnianosoituksia on luovutettu rajallisesti. Ensimmäisen Pro Carelia -merkin saaja oli tasavallan presidentti Martti Ahtisaari vuonna 2000. Merkki on myönnetty muun muassa politiikan, kirjallisuuden, musiikin, tieteen, taiteen, kulttuurin ja median alalla toimineille merkittäville henkilöille. Ansiomerkin myöntää Karjalan Liiton hallitus.

 


Karjalan Liiton Pro Carelia -ansiomerkki
päätoimittaja Ulla Appelsinille

Ulla Appelsin sai Karjalan Liiton Pro Carelia -ansiomerkin.
Ulla Appelsinille myönnettiin Karjalan Liiton Pro Carelia -ansiomerkki.

Karjalan Liiton hallitus on myöntänyt päätoimittaja Ulla Appelsinille Karjalan Liiton Pro Carelia -ansiomerkin merkittävästä toiminnasta luovutetun Karjalan historian sekä karjalaisen kulttuurin tunnetuksi tekemisessä.

Ilta-Sanomien päätoimittaja Ulla Appelsin on tuonut työssään karjalaisuutta esille muun muassa useilla lehden Karjala-aiheisilla historialiitteillä sekä kiertävillä valokuvanäyttelyillä. Hän on myös luennoinut karjalaisuudesta. "Olen aina ollut historiasta kovin kiinnostunut ja se on näkynyt sitten myös työssäni", sanoo hän.
Ilta-Sanomien historialiitteitä on kymmeniä. Ensimmäinen oli nimeltään Talvisota ja se ilmestyi vuonna 2009. Sen jälkeen Suomen ja maailmankin historiaa käsitteleviä liitteitä on ilmestynyt säännöllisesti joka vuosi. Viipuri-aiheisia liitteitä on ilmestynyt kaksi, Viipuri 2012 ja Viipuri-muistot 2013.  Karjala-liite ilmestyi toukokuussa 2013. Tänä vuonna on ilmestynyt muun muassa Lapin sota.

Ilta-Sanomien Karjalaan liittyviä näyttelyitä on ollut kaksi, toinen Viipurista ja toinen Karjalasta. Sekä Viipuri- että Karjala-näyttelyt kiersivät ympäri Suomea kymmenillä paikkakunnilla ja ne saavuttivat valtavan suosion. "Sekä näyttelyistä että lehdistä on tullut todella paljon kiitosta: ihmiset ovat kokeneet hyvin tärkeäksi, että lähihistoriasta kerrotaan", iloitsee Ulla Appelsin.  Historialehdissä on keskitytty tavallisten ihmisten tarinoihin: mitä heille tapahtui ja miten he tuon ajan tapahtumat kokivat. "Olemmekin nähneet paljon vaivaa siinä, että emme ole vain kopioineet vuosilukuja historiankirjoista vaan etsineet silminnäkijöitä ja -kokijoita kertomaan historiasta itse. Koen itse hyvin tärkeäksi tällaisen tiedon keräämisen niin kauan, kuin meillä on vielä kertojia keskuudessamme", kertoo päätoimittaja Ulla Appelsin.

Ulla Appelsin on syntynyt Luumäellä 5.12.1967. Hänen sukujuurensa ovat isän puolelta Säkkijärvellä ja äidin puolelta Virolahdella. "Olen lapsesta asti tottunut itse leivottuihin karjalanpiirakoihin ja erilaisiin karjalaisiin laatikkoruokiin. Molemmissa mummoloissa leivottiin paljon. Ja sienestettiin ja marjastettiin: joka syksy sekä isän että äidin suvun naiset ryntäsivät metsään sieni- ja marjakorien kanssa. Osa sienistä suolattiin, osa säilöttiin etikkaan. Etikkasäilykkeet ovat herkkuani edelleen. Isän puolella on myös aina laulettu. Minulle valkeni vasta aikuisena, että kaikkien muiden perheiden sukujuhlissa ei lauletakaan", kertoo hän.

Tämän vuoden Pro Carelia -ansiomerkki luovutettiin päätoimittaja Ulla Appelsinille lauantaina 25.4.2015 klo 18.30 Karjalan Liiton 75-vuotisjuhlan yhteydessä Karjalatalon juhlasalissa, Käpylänkuja 1, 00610 Helsinki.

Pro Carelia -merkki on Karjalan Liiton korkein ansiomerkki


Pro Carelia -kunniamerkki on  luovutettu vuosittain henkilölle tai yhteisölle,  joka on tehnyt merkittävällä tavalla karjalaisuutta tunnetuksi oman työnsä tai luottamustehtäviensä kautta. Pro Carelia -kunnianosoituksia on luovutettu rajallisesti. Ensimmäisen Pro Carelia -merkin saaja oli tasavallan presidentti Martti Ahtisaari vuonna 2000. Viime vuonna se luovutettiin valtioneuvos Riitta Uosukaiselle.




Pro Carelia -ansiomerkki

Pro Carelia -ansiomerkki voidaan myöntää henkilölle tai henkilöryhmälle karjalaisuuden hyväksi suoritetusta huomattavasta työstä.

 

Pro Carelia -ansiomerkin saajat:

Presidentti Martti Ahtisaari, 2000
Kirjailija Laila Hietamies, 2000
Erikoistoimittaja Risto Arkimies, 2000
Arkeologi, FT Aleksanteri Saksa, 2001
Toimittaja Jaakko Salonoja, 2001
Professori Reijo Pajamo, 2002
Tanssitaiteilija Aira Samulin, 2002
Professori Pekka Zaikov, 2003
Dosentti Ljudmila Markianova, 2003
Kuvanveistäjä Aulis Hutri, 2003
Professori Pekka Laaksonen, 2004
Professori Matti Saarnisto, 2004
Arkkipiispa Leo, 2005
Professori Heikki Kirkinen, 2006
Piispa Matti Sihvonen, 2007
Tutkija Matti Jeskanen, 2007
Taiteilija Raita Karpo,2008
Päätoimittaja Risto Uimonen, 2008
Viipurin Lauluveikot, 2009
Pääministeri Matti Vanhanen, 2010
Dosentti Silvo Hietanen, 2011
Dosentti Pirkko Sallinen-Gimpl, 2011
Oopperalaulaja Jaakko Ryhänen, 2012
Sukututkija, FT Kari-MattiPiilahti 2013
Valtioneuvos Riitta Uosukainen, 2014

 


Tulosta sivu
 
Poutapilvi web design Oy