Terijoki-Seura ry

Karjalan Liitto
 

Terijoen maantietoa ja historiaa

Artikkeli perustuu Esko Toiviaisen alkuperäistekstiin

 

Maantietoa

Terijoki oli vuonna 1939 Suomen kaakkoisin pitäjä. Sitä rajoittivat lännessä Uusikirkko, pohjoisessa Kivennapa, idässä Neuvostoliitto ja etelässä Suomenlahti. Toisen maailmansodan päätyttyä Terijoki joutui Neuvostoliitolle.

 

Terijoen pinta-ala oli 123 neliökilometriä. Sen pituus itä-länsisuunnassa oli 24 km ja pohjois-eteläsuunnassa 4-9 km. Maisemaa hallitsi pitäjän koko pituudelta 30 -100 metriä leveä hiekkaranta, joskus kivikkoisena, mutta pääosin kauniina hiekkadyyninä.

 

Hietikon ja leveydeltään vaihtelevan rantatasanteen erotti ylemmästä kangas- ja metsäalueesta litorinakautisen meren (n. 7000 vuotta sitten) rantaviiva, joka kohosi paikoitellen jyrkkänä rinteenä parikymmentä metriä nykyisen rantaviivan yläpuolelle. Parhaimmillaan nousu tuli esille Kellomäen kohdalla.

 

Ranta-alueen yläpuolinen kangasalue oli suhteellisen tasaista. Huomattava poikkeus oli Puhtulanmäki, joka kohosi 90 metrin korkeuteen. Peruskalliota ei täällä eikä muuallakaan Kannaksella ollut näkyvissä. Hiekka- ja soraperäisen maan lisäksi oli keveitä savialueita, jotka olivat peltoina. Merenrantaa lukuun ottamatta sisäisiä vesialueita oli vähän. Järviä olivat Kaukjärvi eli Jalkalanjärvi, jonka pohjoispuoli kuului Kivennapaan ja eteläosa Terijokeen, Haukjärvi, Puhtulanjärvi sekä muutamat lammet. Mereen laski joukko jokia ja puroja. Rajajoen, Terijoen, Hurrinojan ja Huumosenojan kirkkaissa vesissä viihtyivät hyvin muun muassa lohet, harjukset, nahkiaiset ja ravut. Näiden pyydystämisellä moni terijokelaispoika hankki itselleen taskurahoja.


Asutus

Karjalan Kannas lienee saanut aikoinaan vanhimman asutuksensa lännestä ja etelästä. Myöhempi asutus tuli ilmeisesti idästä. 1200-luvulla hansalaisten laivat tekivät kauppamatkoja Nevajokea pitkin Terijokea sivuten Novgorodiin. Esihistoriallisia löytöjä alueelta on vähän.

 

Terijoen seudulla on ilmeisesti jo 1200 -luvulla ollut pysyvää asutusta. Vuonna 1445 mainitaan Uusikirkko ja Kivennapa itsenäisinä seurakuntina. Terijoki kuului Kivennapaan vuoteen 1910 asti. 1500- luvun alkupuolella Terijoen (alkuaan Tervajoki) sanottiin olleen vauraimman kylän koko Äyräpään kihlakunnan alueella.


Terijoki venäläisten ja suomalaisten lomaparatiisina

Pietarin rautatien valmistuminen vuonna 1870 merkitsi Terijoen kukoistuksen alkua. Pietarin yläluokka huomasi Terijoen hiekkarannat ja lähes trooppisen rehevät rantakaistaleet. Alueella alkoi voimakas huvilarakennustoiminta. Huviloiden puutarhoihin tuotiin Ukrainasta junalasteittain mustaa multaa. Toinen toistaan upeampia huviloita nousi rantojen läheisyyteen ja kauemmaksi harjanteille. Rakentamiseen tarvittiin paikallista rakennustyöväkeä ja uusiin huviloihin pysyvää hoitoväkeä. Näin kesävieraiden tulolla oli vahva työllistävä vaikutus. Tarvittiin talonmiehiä, kauppiaita, puutarhureita, keittäjiä, kotiapulaisia, lastenhoitajia ja kaikkia mahdollisia muita avustajia. Maanviljelijöiden ja kalastajien tuotteilla oli kova kysyntä. Paikallisten asukkaiden vauraus ja hyvinvointi lisääntyivät nopeasti. Terijoki eli suurelta osin turismista.

 

Tilanne kuitenkin muuttui hetkessä, kun Suomi itsenäistyi ja rajan sulkeutui. Pietarilaiset kesävieraat olivat poissa. Elämä Kannaksella muuttui hiljaiseksi ja taloudellisesti vaikeaksi. Terijokelaiset eivät kuitenkaan lannistuneet, vaan käynnistivät voimakkaan alueensa markkinoinnin muuhun Suomeen. Ponnistelujen tuloksena tilanne muuttui nopeasti. Terijoki nousi uuteen kukoistukseen. Nyt kesävieraat tulivat lännestä. Terijoesta tuli nopeasti Suomen kuuluisin kesänviettopaikka. Terijoki oli erityisesti sen ajan taiteilijoiden ja muiden sen ajan julkisuuden henkilöiden suosiossa.


Terijoki 1930-luvulla

Vuonna 1939 Terijoella oli 8000 asukasta. Näistä paikkakunnalla vakituisesti asuvia ulkomaalaisia oli 700. Terijoki oli kansainvälinen paikka: siellä oli asukkaita lähes kolmestakymmenestä eri kansallisuudesta.

 

Terijoen keskusta - nimeltään Keskikylä - oli tyypillinen kaupungin keskusta. Siellä oli vieri vieressä liikerakennuksia. Keskustan pääkatu Viertotie oli kestopäällystetty. Sillä oli jalkakäytävät ja katuvalaistus. Katuvaloja oli myös sivukaduilla. Terijoen kaupunki-ilmettä osoittaa muun muassa se, että venäläiset kertoivat talvisodan alussa vallanneensa kuuluisan Terijoen kaupungin. Myös Kuokkalan ja Kellomäen keskustat oli kaavoitettu kaupunkimaisesti ja poikkesivat selvästi maalaismaisemasta.

 

Maanviljelys oli merkittävä elinkeino. Peltoa oli 19 % Terijoen pinta-alasta. Parhaat hiekkamultamaat olivat Kuokkalan - Haapalan alueella. Tilat olivat yleensä pieniä. Niillä oli tyypillisesti hevonen ja viisi lehmää. Suotuisan ilmaston vuoksi alueella oli paljon vihannes- puutarha- ja kukkaviljelyksiä.

 

Maanviljelyn ja turismin ohella kalastus oli merkittävä elinkeino. Pyydyksinä käytettiin verkkoja, rysiä, nuottaa ja pitkäsiimaa. Yleisiä saaliskaloja olivat hauki, ahven, kuha, siika, lohi , muikku, kuore ja haili (silakka).

 

Pienteollisuutta edustivat pari sahaa, kotelotehtaat, makkara- ja makaronitehtaat, sekä Terijoen Tuote -niminen hedelmien ja marjojen jalostustehdas.

 

Palveluelinkeinot olivat Terijoella erikoisen merkittävä elinkeino. Terijoelle muodostui tärkeitä ja niihin oloihin varsin isoja liikekeskuksia, jotka vetivät ostokykyistä väkeä laajalti ympäristökunnista. Erikoisesti kesällä Terijoella oli erittäin paljon kesävieraita, joista useat viettivät siellä koko kesän. Niinpä Terijoen keskustassa sijainneet kolme hotellia olivat kesäisin kovassa käytössä. Terijoella oli lisäksi kesähotelleja ja täysihoitoloita - pensionaatteja.

 

Monet terijokelaiset asuivat kesät piharakennuksissa ja vuokrasivat asuntonsa kesävieraiden käyttöön. Tuloja saatiin usein lisäksi erilaisista palveluista, joita vieraille myytiin.

 

Terijoella oli kymmenen kansakoulua ja Terijoen yhteislyseo. Lisäksi paikkakunnalla oli kauppakoulu, kansalaisopisto ja joukko venäläisiä kouluja paikallisille emigranteille. Tärkeätä kansallista sivistystyötä tekivät myös nuorisoseurat, raittiusseurat, työväenyhdistys, kuoro- ja näyttämöyhdistykset, Martat, eri urheiluseurat sekä VPK.

 

Ehkä rajan läheisyyden vuoksi terijokelaiset olivat erittäin isänmaallisia. Terijokelaisten maanpuolustusharrastuksen tukena oli Jääkäripataljoonan varuskunta Keskikylässä ja erillinen pioneerikomppania Kellomäellä. Myös Kannaksen rajavartioston esikunta oli Terijoella.

 

Terijokea kutsuttiin jo 1930 -luvulla Pohjolan Rivieraksi. Terijoki oli sen ajan Suomessa eksoottinen paikkakunta. Sen pitsihuvilat, hiekkarannat ja rehevä luonto olivat ainutlaatuista Suomessa.

 


Tulosta sivu






Lisää

yleistietoa Terijoesta


Veli-Pekka Sevón:

  - Terijoen historiaa

  - Mikä Terijoki oli

 

 

» Kuvia Terijoelta

  - kuvasarja 1

   - kuvasarja 2

   - kuvasarja 3

   - kuvasarja 4

 

» Terijoen sijainti

 

» Terijoki kylä kylältä:

- Haapala

- Kellomäki

- Keskikylä

- Käkösenpää

- Ollinpää

- Koivikko ja Puhtula

- Tyrisevä

- Rajajoki


 



 
Poutapilvi web design Oy