Sakkola-Seura ry

Karjalan Liitto
 

Anni Purontaa



Sakkola-seuran perinteinen helatorstain kirkkopyhä vietettiin myös jo perinteeksi muodostuneessa paikassa, Vantaan keskiaikaisessa Pyhän Laurin kirkossa.

Messussa saarnasi seurakuntapastori Satu Waris ja häntä avusti Tikkurilan seurakunnan kirkkoherra Janne Silvast. Uruissa oli Iina Katila. Kolehti kerättiin Kirkkohallituksen kautta ohjattavaksi lasten musiikkikasvatukseen.

Messun jälkeen Vantaan seurakuntayhtymän rakennuttajainsinööri Maija-Liisa Sahlbom esitteli uutta elokuussa 2010 käyttöön otettua siunauskappelia. Kappelin vihkitilaisuudessa silloinen piispa Eero Huovinen sanoi, että harva rakennus on niin lähellä elämän peruskysymyksiä kuin siunauskappeli.

Rakennuksessa on iso kappeli 130 hengelle ja pienempi jonne mahtuu 30 henkeä. Lisäksi on uurnan luovutushuone. Tilat ovat nuoret arkkitehdit Anu Puustinen ja Ville Hara suunnitelleet niin että että kappeleihin on oma sisäänkäynti. Eri saattoryhmät eivät häiritse toisiaan. Kappeliin saavutaan vesialtaan viertä. Sisääntuloaulan penkit ovat sijoitettu niin että niistä näkee ulos pappilan puistoon, elettyyn elämään, muistoihin. Saleista ei poistuta aulan kautta vaan arkkua seurataan lasiseinällä olevasta ovesta hautausmaalle pienen puutarhan kautta.

Taideteokset kappeliin valittiin kuvataidekilpailun avulla. Raadissa olivat myös arkkitehdit Puustinen ja Pusa. Etsittiin teoksia jotka loisivat toivoa tulevaisuuteen ja elämän jatkumiseen. Raati päättyi Pentti Kukkosen ”Ristin tie” – teokseen. Seinien reliefit näimme mutta olisi pitänyt olla ilta tai talvi jotta muurien valaisimista muodostuvasta teoksesta olisi saanut käsityksen.

Kellarissa olevaan vainajien näyttötilaan, jossa myös voidaan pitää siunauksiakin, valittiin Pekka Jylhän ”Suru”. Teos on koottu unkarilaisesta kristallista. Alas vievän portaikon seinällä on kristallinen teos ”Sielu” jonka taiteilija on itse valmistanut. Suomalaista työtä siis. Muutenkin materiaaleissa on suosittu mahdollisuuksien mukaan suomalaista. Lattiat ovat Oriveden fylliittiä ja muurien kiviet ja poistumispuutarhan kivet on louhittu rakennuspaikalta.

Jotain on vanhaakin. Kappelin kellot ovat peräisin Kaivokselan kirkosta joka paloi tuhopolttajan toimesta 2006.

Kappeli on rakennettu vanhan kappelin paikalle. Vantaan Hakunilan seurakunnan talkooporukka purki alkuun vanhaa kappelia. Mahdollisimman paljon otettiin talteen: sisäseinien paneelit, seinärungot, kattolevyt, osa ovista ja ikkunoista, wc-kalusteet, valaisimet, ristit, sähkötarvikkeet ja kalusto otettiin talteen. Kaikki lahjoitettiin Hakunilan seurakunnan Virossa olevalle Nissin ystävyysseurakunnalle. Ulkovuorauksesta rakennettiin Nissin polttopuuvarasto. Virolaisetkin osallistuvat talkoisiin mutta seurakunta on pieni ja ikääntynyt. Hakunilalaiset kävivät talkoissa Virossa asentamassa. Kappelin urutkin lahjoitetaan Viroon kunhan uudet saadaan 2011.

Kappeli on varattu ke-la klo 8.00-16.00 siunaustilaisuuksiin. Muina aikoina siellä voidaan pitää esimerkiksi konsertteja.

Kappelin esittelyn jälkeen laskimme kieloseppeleet lääninrovasti Arvo Liesmaan haudalle ja Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkille.

Sitten olikin jo kirkkokahvien vuoro Kahvitupa Laurentiuksessa. Kunnon kahvia ja pullaa. Kielenkannat aukesivat. Laulettiin ja Eino Systä esitti kirjoitttamiaan runoja Sakkolasta.


Tavataanko taas ensi vuonna Vantaalla!


Tulosta sivu
 
Poutapilvi web design Oy