Kaukolan Pitäjäseura ry

Karjalan Liitto
 
Kartta Copyrite Rapo 2001

Kaukolan pitäjä

Viipurin lääniin, Käkisalmen tuomikuntaan ja Käkisalmen-Kaukolan nimismiespiiriin kuulunut Kaukolan kunta sijaitsi Laatokan länsirannalla, Karjalan Kannaksen pohjoisosassa. Kaukolan seurakunta puolestaan kuului Viipurin hiippakuntaan ja Käkisalmen rovastikuntaan. Kaukolan rajanaapureina olivat etelässä Räisälä, lännessä Kirvu, pohjoisessa Hiitola sekä idässä Käkisalmen maalaiskunta, minkä lisäksi myös Käkisalmen kaupungin raja ulottui terävänä piikkinä Kaukolan rajaan saakka. Koillisessa ja itäkoillisessa Kaukola rajoittui Laatokkaan.

Kaukolan maapinta-ala oli lähes 270 neliökilometriä eli noin 27 000 hehtaaria, siitä oli vuonna 1938 peltoa noin 5 800 hehtaaria eli runsas viidennes. Kaukolassa oli virallisesti 27 kylää.

Kaukolasta on löydetty muinaislöytöjä kivikautisen vaiheen (5000 - 500 eKr) ajalta, mm. kivikautisia asuinpaikkoja. Myöhäiskivikautisen vaiheen jälkeen Kaukolan asutus näyttää taantuneen noin tuhannen vuoden ajaksi. Syyksi on epäilty noin 1000 eKr alkanutta ilmaston huononemista.

Kaukolan varhaisimmat rautakautiset löydöt ovat viikinkiajalta (n. 800 - 1050 jKr), mutta varsinainen kukoistuskausi osui ristiretkien aikaan eli noin vuosiin 1100 - 1300 eKr. Samoille vuosille on ajoitettu myös löydetyt kalmistot kiinteän asutuksen varmoina merkkeinä. Ristiretkiajan karjalaiset asuivat kahden keskenään kilpailleen valtiomahdin, ortodoksisen Novgorodin ja siihen aikaan vielä roomalais-katolisen Ruotsin raja-alueella. Sotatoimet päättyivät 1323 solmittuun Pähkinäsaaren rauhaan. Sen raja jätti Kaukolan alueen Novgorodin puolelle. Valtioiden väliset rauhansopimukset eivät siihen aikaan olleet pyhiä tai pitkäaikaisia. Taistelut jatkuivat vuosisatojen saatossa rajakahakoina ja kostoretkinä.

1500- ja 1600-lukujen vaihteessa käyty sota johti 1617 solmittuun Stolbovan rauhaan, jonka seurauksena Käkisalmen lääni ja siten myös Kaukola liitettiin Ruotsin valtakuntaan.

Venäjä valloitti ympäristöä heti suuren Pohjansodan (1700 - 1721) alkuvaiheissa ja Käkisalmen linnan vuonna 1710. Muu Suomi muuttui 1808-09 käydyn sodan jälkeen solmitussa Haminan rauhassa Ruotsin valtakunnan osasta Venäjään kuuluvaksi Suomen Suurruhtinaskunnaksi ja Venäjän aikaisemmin valtaama ns. Vnahan Suomen aluee liitettiin Suuriruhtinaskuntaan 1812. Näin kovia kokenut Karjala pääsi lopulta nauttimaan vuosisadan mittaisesta rauhankaudesta. Kaukolassa tämä ilmeni suotuisana kehityksenä monilla aloilla, mm. väkiluku kohosi nopeasti. Kun Kaukolassa oli 1700-luvun puolivälissä ollut vain runsaat 1100 asukasta, oli heitä sata vuotta myöhemmin jo lähes kolminkertainen määrä.

Itsenäinen Kaukolan kunta ja seurakunta saivat alkunsa 1800-luvulla. Varsinaisen kunnallisen toiminnan katsotaan alkaneen nälkävuonna 1868, jolloin pidettiin ensimmäinen kuntakokous. Itsenäinen seurakunta perustettiin 1896. Suomi itsenäistyi ensimmäisen maailmansodan aikana 6.12.1917.

Toinen maailmansota toi karjalaisten eteen evakkotaipaleet. Suomen talvisota käytiin 30.11.1939 - 13.3.1940. Ensimmäiset väestönsiirrot suoritettiin vuodenvaihteen 1940 jälkeen rintaman lähestymisen takia ja Moskovan rauhan jälkeen aloitettiin täydellinen evakuointi. Sota kuitenkin jatkui jatkosotana 1941, asemasotavaihetta kesti vuodesta 1942 kesään 1944. Suomi ilmoitettua 1944 Neuvostoliiton rauhanehtojen olevan kohtuuttomia aloitti Neuvostoliitto 9.6.1944 suurhyökkäyksen Karjalan Kannakselle ja väestön evakuointi aloitettiin Kaukolassa 20.6.1944. Välirauhansopimus (Moskovan sopimus) solmittiin 19.9.1944 ja vahvistettiin lähes sellaisenaan Pariisin rauhassa vuonna 1947. Karjala oli menetetty.

Vuonna 1944 Karjalasta tuli osa Leningradin aluetta oblastia. Väkeä siirtyi ja siirrettiin Kannakselle Venäjältä, Valko-Venäjältä, ukrainasta ja Leningradin alueelta. Kaukola muuttui asutusalueeksi ja sovhoosi- ja kolhoosialueeksi. Vuonna 1948 nimet venäläistettiin. Kaukola sai kaksi nimeä: Sevastjanovo (Koverilan Koskenkylä) ja Susino (varsinainen kirkonkylä ja Hautapelto). Nykyisin kunnan alue jakaantuu Kaukolan eli Sevastjanovon maalaiskunnan ja sen sisään jäävän Kaarlahden eli Kuznetšnojen kaupunkikunnan kesken.

Kuznetšnojessa harjoitetaan nykyään teollisuutta, mm. graniittikallioiden louhintaa ja siellä sijaitsee mittava sepelitehdas. Pohjoisemmassa on lähellä Hiitolan rajaa Pietarin yliopiston alainen Laatokan ekologinien tutkimusasema, joka perustettiin 1949. Alueelle on rakennettu huvila-asutusta, onhan tämä lomailuun otollinen alue vain noin 150 kilometrin päässä Pietarista.


Tulosta sivu
 
Poutapilvi web design Oy