Entiset Kivennapalaiset ry

Karjalan Liitto
 

Entiset Kivennapalaiset 60 vuotta

Lue kunniapuheenjohtaja Helli Taposen katsaus yhdistyksemme vaiheista. Artikkeli on julkaistu Kivennapalainen-lehdessä kesäkuussa 2011.


Yhdistyksemme vietti 2010 lokakuussa 60-vuotisjuhliaan Karjalatalolla "perhepiirissä".

 

Yhdistyksemme sai alkunsa kevään korvilla 1950, kun muutamat Helsingissä asuvat joutselkäläiset alkoivat koti-ikävissään suunnitella oman kyläkerhon perustamista. Kun Karjalan päätoimittaja Erkki Paavolainen sai kuulla tästä, innostui hänkin asiasta, mutta kehotti perustamaan laajemman yhdistyksen, johon kaikki Helsingin seudulla asuvat kivennapalaiset voisivat liittyä. Helsingissähän asui siihen aikaan noin 700 kivennapalaista.

 

Asia lähtikin etenemään Paavolaisen esityksen pohjalta ja valmisteleva kokous kutsuttiin koolle 25.3.1950 Elannon kerhohuoneelle. Sinne saapui 78 kivennapalaista, joukossa mm. kansanedustaja Armas Tolonen,  päätoimittaja Erkki Paavolainen, kauppias Pekka Kääpä, lehtori J.A. Pimiä ja runoilija Ilmari Pimiä. Keskusteltiin siitä, tulisiko perustaa oma yhdistys vai liittyä alayhdistykseksi Kangasalla samaan aikaan suunnitteilla olevaan kivennapalaiseen seuraan. Kävi kuitenkin ilmi, ettei sellaista seuraa ollut vielä olemassa, joten päädyttiin omaan, Helsingin seudulla perustettavaan yhdistykseen.

 

Helatorstaina 18.5.50 pidettyyn kokoukseen saapui peräti 138 napalaista ja suuren innostuksen siivittämänä perustettiin yhdistys, jonka nimeksi muokattiin Entiset Kivennapalaiset.

 

Tolonen puheenjohtajaksi

Ensimmäiseen johtokuntaan valittiin joutselkäläiset Aino ja Viki Hoppania, Helena Paavolainen ja Kaapro Karjalainen (varaj), kirkonkylästä Helmi Kaukonen, Mauno Kääpä, Martti Paavolainen ja Aino Montonen (varaj.), Raivolasta Armas Tolonen, Kauksamolta Veikko Rossinen, Hartolasta Anna Pirinen ja Tammiselästä Hilja Kuokkanen (varaj). Hallitus valitsi keskuudestaan puheenjohtajaksi Armas Tolosen, sihteeriksi Mauno Käävän ja varainhoitajaksi Aino Hoppanian.

 

Kuuden vuosikymmenen mittaan on yhdistyksellämme ollut kahdeksan puheenjohtajaa: Armas Tolonen, Veikko Rossinen, Tuomas Paavolainen, Antti Hoppania, Toivo Huuhtanen, Arvi Karhuaho, Helli Taponen ja Seppo Henttinen, ja yhdeksän sihteeriä: Mauno Kääpä, Kaapro Karjalainen, Viki Hoppania, Urho Pekkanen, Reino Holttinen, Arvi Karhuaho, Kerttu-Liisa Kuokkanen ja Helena Viilo.

 

Uskollisimmat toimihenkilöt

Näistä yhdistyksemme pioneereista haluan mainita Hoppanioiden suvun, joka lähti heti alusta alkaen toimintaan täysin sydäminen. Aino ja Antti Hoppanian koti Helsingin Metsätalon "kellarissa" muodostui yhdistyksen päämajaksi. Antti toimi pitkään yhdistyksen isäntänä, 1960-luvun lopulla myös vähän aikaa puheenjohtajana. Aino oli yhdistyksen emäntä, joka pani vauhtia töihin ja opetti toisillekin mm. karjalaisen kaurakiisselin keittämisen. Hoppanian Kais-täti ahkeroi keittiön puolella. Kun hänet aikanaan kutsuttiin kunniajäseneksi, jouduin kiskomaan hänet puoliväkisin ulos Karjalatalon keittiöstä tiskaamasta. "Mitä mie sit tien?" kysyi Kaisa onnettomana, mutta sanoin että meillä eivät kunniajäsenet tiskaa, vaan istuvat kunniapaikalla. Hoppaniat saivat myös jälkipolvensa mukaan toimintaan, mistä osoituksena on nykyinen varapuheenjohtajamme Eeva Korjula, syntyisin Hoppania.

 

Toinen aktiivinen suku on ollut Juho ja Liina Pulliaisen perhe. Ylenteläläiset Pyykön sisarukset Hilma Seppänen ja Eveliina Pulliainen keräsivät valtavat määrät kansanperinnettä, ja Hilma mm. opetti ennenvanhaisia leikkejä tilaisuuksissamme. Juho Pulliainen puolestaan toimi yhdistyksemme tilintarkastajana 17 vuotta ja Kivennapa-säätiön asiamiehenä 21 vuotta. Myös heidän lapsensa ovat nykyään kivennapalaisten toiminnassa mukana aktiivisesti, Helena Viilo yhdistyksemme sihteerinä ja Kyösti Pulliainen Kivennapaseuran puheenjohtajana. Anna-täti Pullaisen kunniatehtävänä oli vuosikausia toimia lippuairueena.

 

Yhdyssiteenä ja perinteen tallentajana

Yhdistyksen päätavoite alusta alkaen oli koota yhteen Helsingin seudulla hajallaan asuvat kivennapalaiset. Samalla ruvettiin heti keräämään ja tallentamaan katoavaa muistitietoa. Niinpä järjestimme v. 1952 ensimmäisen kirjoituskilpailun, jolla keräsimme vanhoja kivennapalaisia tarinoita, ja 1989 kokosimme samalla tavalla muisteluita evakkoonlähdöstä. Kun professori Ala-Könni 1960-luvun lopulla keräsi karjalaisia kansanlauluja mm. Kivennavalta, sai hän meidän "laululinnuiltamme" Lyydia Häyryseltä, Hilma Seppäseltä, Anna Toiviaiselta ja Hilja Kemppiseltä yli 500 laulua. Keräsimme 60-luvulla vanhoja valokuvia, joista sihteerimme Reino Holttinen kokosi kaksi suurta  albumia. Hän yritti myös nauhoittaa tarinailloissamme tarinoita, mutta kuten arvata saattaa, on niitä mahdoton purkaa nauhalta, kun kaikki haastavat kilpaa ja yht'aikaa.

 

Kyläkirjatalkoot

Tämän vuosisadan alussa, kun Kivennapa-Säätiö alkoi patistaa nappoisia tekemään kyläkirjoja, lähti koko jäsenistömme innolla talkoisiin. Yli 70 jäsentämme on tuonut oman pienen mosaiikkipalasensa johonkin kyläkirjaan. "Laiska töitänsä lukeepi", mutta saamme olla ylpeitä niin meikäläisten kuin muidenkin kivennapalaisten saavutuksista. Tavoitteeksihan asetettiin saada jokaisesta Kivennavan 50 kylästä kirja tai ainakin muistot paperille. Kun 2000-luvun vaihteessa oli valmiina 4-5 kirjaa, niin tällä hetkellä on 26 ja tekeilläkin muutama.

 

Muusta toiminnasta

tulisi liian pitkä selostus, jos rupeaisin kertomaan kaikesta mitä 60 vuoden aikana on tehty: juhlittu, matkusteltu, laulettu, tanssittu, leikitty, naurettu ja itkettykin. Mieliin ovat jääneet ensimmäiset jännittävät kotiseutumatkat 1950- ja 60-luvuilla ja retket ympäri Etelä-Suomea. Joku voi muistella kaiholla myös pikkujouluja, jolloin Katajanokan kasino täyttyi tanssivista nuorista. Toisille on jäänyt mieleen alkuvuosina eri kirkoissa pidetyt hartaustilaisuudet, joissa laulettiin tuttuja virsiä ja etsittiin lohtua koti-ikävään. Tanssikengät ovat tosin jo kauan sitten unohtuneet johonkin kellarin nurkkaan ja Karjalatalon mäki tuntuu tulevan vuosi vuodelta  korkeammaksi meille "hopea-aatelisille", mutta toiminta ei ole tyystin hiipunut. Päinvastoin on joukkoomme tullut uusia jäseniä. Luultavasti kyläkirjat ja kotiseutumatkat ovat herättäneet nuoren polven etsimään juuriaan ja tulemaan "omiensa" joukkoon. Tehostaakseen tiedottamista ja tavoittaakseen nuorempaa väkeä yhdistys avasi viime vuoden lopulla oman internetsivuston.

 

Jäsenmäärä on tällä hetkellä 120, heistä yli 80-vuotiaita 52, lapsia 3. Viime vuonna liittyi uusia jäseniä 11. Tarinatilaisuuksissamme käy noin 20-30 henkeä. Pidämme yhteyksiä jäseniimme mm. muistamalla heitä onnittelukortilla tai -käynnillä syntymäpäivinä. Käymme myös kukkatervehdyksillä sairaaloissa ja vanhusten luona ainakin joulun alla. Muistamme surukoteja adresseilla ja menemme kutsuttaessa saattamaan poislähtenyttä Viimeiselle portille saakka. Silloin viemme mielellämme Kivennavan hiekkaa siunaushiekaksi. Sankarivainajia muistamme jouluna sekä kaatuneiden muistopäivänä 15.5.


Tulosta sivu

Helena Viilo

s. 17.3.1939
k. 8.6.2012

- Entiset Kivennapalaiset ry:n sihteeri 1992-2012

- Helena Viilon muistokirjoitus Helsingin Sanomissa

 


 
Poutapilvi web design Oy