Tarinoita

 


HÄNNIKKÄLÄNNIEMI (VISKARIN KYLÄ)

 

Antrean pitäjän yhtenä kylänä oli Hännikkälänniemi, josta käytettiin myös nimeä Viskari. Kylässä oli monta Viskari-nimistä taloutta ja siitä kylän nimi. Kylän osista mainittiin myös Lanamäki ja Haapaniemi.

Kylään laskettiin kuuluvaksi noin 53 taloutta, joiden päätoimeentulo oli maanviljely ja karjanhoito sekä metsätalous. Kylässä toimivat saha ja mylly, jotka tarjosivat kyläläisille muutaman työpaikan.

Kyläläiset hakivat lisäansioita lähialueilla toimineista yrityksistä tai rakennustöistä. Yrityksistä voisi mainita Juuriaismäen graniittihiomon, Itä-Suomen raakasokeritehtaan, silta- ja maanrakennustoiminnan ja Antrean Sähköosakeyhtiön. Sitä, paljonko edellä mainitut yritykset tarjosivat työpaikkoja Hännikkälänniemen työväestölle, ei ole mahdollista näin vuosikymmenten jälkeen selvittää. Kerron tässä sen, mitä minulla on muistissa.

Huugo Kuisma oli kivityömies, joka teki samaa työtä vielä Riihimäellä.
Väinö Tähtinen ja Antti Väyrynen toimivat muurareina koko ikänsä.
Antti Hännikäinen oli talonrakennuksen korvesmies, puuseppä vakuutusasiamies ja pienviljelijä.
Vilho Meriläinen toimi kirvesmiehenä, sillan rakentajana ja pienviljelijänä.
Tauno Meriläinen oli puuseppä, joka valmisti kärrinpyöriä.
Reino Meriläinen oli siltarakennusmies. Talvisodan alettua Tauno ja Reino joituivat rintamalle, joka vei suuren ajan nuoruutta ja koko elämän, he kaatuivat rintamalla. Reino on haudattu Tammelaan ja Tauino Mikkeliin.

Alma ja Lempi Meriläinen hoitivat kylän postinjakelua. Postin he hakivat Hannilan asemalta polkupyörillä ja muistissani on selkeästi heidän käyttämänsä nahkainen postilaukku.

Taksiautoilija Erkki Soljanne hoiti muiden töiden ohella taksitoimintaa Ford-merkkisellä autollaan. Maanviljelijä Onni Siro harjoitti maanviljetyksen lisäksi eläinten myyntiä ja välitystä.
Mikko Siro, Onnin isä, kävi ahkerasti pellollaan, joka oli lähellä kotiani. Mikko poikkesi usein meillä kertomassa kuulumisiaan matkalla töihinsä.

Maanviljelijä Eino Paljakka kasvatti viljan lisäksi myös kaalia.

Maanviljelijä Matti Pulli oli Viskarin Saha ja Mylly Oy:n pääosakas vuosina 1918-1943. Sahaus tapahtui raamisahalla ja mylly oli tavallinen vanhan ajan kivijauhatusmylly, jonka käyttövoima tuli höyrykoneella. Matti Pulli oli ensimmäisiä, jotka aloittivat ennen talvisotaa uutena viljelymuotona sokerijuurikkaan viljelyn. Tämän mahdollisti Antreassa toimiva sokeritehdas, johon juurikkaat saatiin suhteellisen helposti jalostettavaksi.

Vuoksen yli rakenteilla ollut Kuukaupin silta tarjosi kyläläisille töitä joko pelkästään miehelle tai miehelle ja hevoselle. Karjalan kasvinviljelyaseman koetila tarvitsi myös jonkin verran työväkeä.

Maanviljelijä Yrjö Kiuru toimi kaksi kertaa valtiopäivämiehenä Maalaisliiton edustajana, kiertokoulun opettajana ja saarnaajana.

Kankaalla, sen pohjoislaidalla, sijaitsi Kinnusen kauppa, joka oli pieni sekatavarakauppa. Kaupasta kyläläiset ostivat jauhoja, sokeria, suolaa ja mausteita sekä karamelleja. Tuoretuotteita kaupassa ei ollut, eikä niitä kukaan olisi ostanutkaan, koska kylä eli omavaraistaloudessa. Suuremmat ostokset tehtiin joko Antreassa tai Viipurissa, jonne matkustettiin Hannilasta junalla.

Pankkiasiat hoituivat Hannilassa, jossa toimi Antrean Eteläinen Osuuskassa. Sinne minunkin ensimmäiset markkani oli talletettu.

Kylässä elettiin jossain määrin ns. yhteistaloudessa. Yhteistalous tarkoittaa, että ruokakunnassa asui perheitä, joissa lapset naimisiin mentyään jäivät asumaan edelleen koteihinsa ja näin väkiluku lisääntyi.

Käytännössä oli jossain määrin ns. yhteistalous. Yhteistalous tarkoittaa sitä, että ruokakunnassa asui perheitä, joissa lasten mennessä naimisiin, he jäivät asumaan edelleen kotiinsa, johon pääasiassa tuotiin miniä taloutta lisäämään ja luonnollisesti väkiluku lisääntyi, kun lapsia tuli taloon.

Ennen talvisotaa oli paljon kulkumiehiä, jotka haeskelivat työtä, jota tuskin Viskarilta oli saatavilla.

Suojeluskunnan toiminta on jossain määrin muistissani. Suojeluskuntalaiset harjoittelivat lähimetsissä. Heidän määräänsä en tiedä, mutta oletan, että siitä on merkintöjä joissakin arkistoissa.

Kalastus oli suosittu vapaa-ajan harrastus, sillä lähellä oli kalaisia lampia: Kauslampi, Valkealampi, Mustalampi ja Moukkulampi, Hannilanjärvi ja tietenkin Vuoksi suurena vesistönä. Lapset kävivät onkimassa Lanajoella ja Myllyojalla.

Marttayhdistystoiminta alkoi Hännikkälänniemessä 1907, Antrean Marttayhdistyksen Viskarin kyläkerhon nimellä. Äitin kertoi, että sen toimintamuotona oli kudonta- ja ruuanlaittokurssit. Kurssit pidettiin tilaisuuteen sopivassa talossa. Kurssit olivat kovin suosittuja naisten keskuudessa. Kursseilla kudottiin raanuja, pöytäliinoja ja muita koristekudonnaisia. Ruuanlaittokursseilla opeteltiin tekemään monipuolisia ruokia. Opettaja tuli Marttaliitosta. Lukiessani kyläkerhon pöytäkirjoja, totesin, että toiminta oli jatkunut talvisodan aikanakin selä siirtyi takaksin Hännikkäläniemelle. Toiminta alkoi uudelleen siirtolaisvuosina Ryttylässä. Nykyisin Marttakerho toimii Ryttylän Marttayhdistys r.y.-nimisenä.

HENKILÖKUVAUKSIA

Kivikkahon Jussi, oikelta nimeltään Juho Viskari, oli meidän lasten mielestä erilainen kuin muut kyläläiset. Hänellä oli yllään nahkaliivi, jossa oli kultaiset kellonvitjat, lierihattu. Hän puhui meille lapsille ja aikuisillekin esim. "Vennäi valtio on viel nii pien, et sen rajat tuva ikkunasta näkkyy, tjuu" ja naurahti perään. Oli hänellä vielä monta muutakin ennustusta. Hän tuli toimeen tekemällä lasten kelkkoja ja hakkaamalla puita. Jussi asui harmaassa mökissään. Evakkoon lähdön jälkeen en tavannut häntä enää.

Taimi Pohjakallio os. Palmu oli koulun opettaja, joka piti meille koulua silloin, kun se oli mahdollista. Opettaja pysyi ainakin minulle vähän vieraana, joten en osaa hänestä oikein lähemmin kertoa. Laulujakin hän opetti, vaikka ei hänellä paljon lauluääntä ollut, vähän meni nuotin pielestä, mutta Suursuomi-lauluja opeteltiin, lienee kuulunut opetusohjelmaan. Kun kevät oli tulossa, rintamalta alkoi kuulua huonoja uutisia. Ymmärsin, että tulee ikävät ajat, olinhan jo toisella kymmenellä, laulut muuttuivat, koulunkäynti lopetettiin, rajalta alkoi tulla pakolaisia.

Pösön mummo asui Vuoksen rannalla. Hänen talonsa oli rakennettu rantakalliolle. Hänen oikeaa nimeään en tiedä, eikä vanhin serkkunikaan Jenny tiennyt. Mummolle meni Pullilta pieni tie Vuoksen rantaan, joka näkyy Antrean kartassa polkuna, matkaa oli noin kilometri.

HÄNNIKKÄLÄNNIEMEN NUORISOSEURA

"Niin hiljainen ja rauhallinen maalaiskylä kuin Viskari olikin, sen nuoriso parempien harrastusten puutteessa useinkin eksyi korttia pelaamaan sekä viinaa viljelemään. Monessa muussa Antrean kylässä oli nuorisoseuraliikkeestä saatutälle tehokas vastapaino ja niin kevättalvella 1910 Viskariinkin perustettiin nuorisoseura, joka kantoi Hännikkälänniemen nuorisoseuran nimeä. Puheenjohtajaksi valittiin Antti Kemppi, johtokunnan muiksi jäseniksi Eljas Hännikäinen, Antti Hännikäinen, Matti Partanen ja Tuomas Pulli. On merkillepantavaa, että nuorisoseuran perustamista vanhemman, uskonnollismielisen väen taholta erikoisesti vastutettiin. se näet pelkäsi, että tällainen seura toisi kylään liikaa maailmallisuutta, vieroittaisi nuorison vakavammista harrastuksista." Lainaus: Hännikkälänniemen Nuorisoseura, Seppo Simonen, Antrea muistojulkaisu 1951.

Nuorisoseura toimi kohtalaisesti. Koska kylässä ei ollut seurataloa, niin huvituspaikoista oli puutetta, niinpä nuorisoseura päätti rakentaa tanssilavan. Lava oli ainoastaan käytössä kesällä. Palattuamme talvisodan jälkeen takaisin, oli lava purettu, jäljellä olivat vain betoniset sokkelitolpat.

Toimintaa jatkettiin vielä Ryttylässä. Viimeisenä puheenjohtajana toimi Eino Viskari. Meistä siirtolaisnuorista muodostettiin tanhuryhmä, jota ohjasi Lempi Jääskeläinen. Ryhmä osallistui Tampereella pidettyihin valtakunnallisiin tanhujuhliin n1950-luvun vaiheissa. Salme Rahkonen toimi ohjaajana harjoiteltaessa näytelmääkin, mutta esityskuntoon sitä ei saatu. Urheiluvälineitä hankittiin esim. jalkapallo, keihäs ja kuula ja niillä harjoiteltiin Riihiviidan maalla, Husun kohdalla.

PAAVO VISKARIN MUISTELUT

"Olen ollut nuorisoseuran loppuaikoina sen toiminnassa. Harjoiteltiin tanhuja. Silloin sihteerinä oli Viljo Antosalo, sihteeri kirjoitti pöytäkirjat runomuotoon, jota kuunneltiin suurella mielenkiinnolla. Yhtenä toimintamuotona pidettiin näytelmäkerhoa. Nuorisseuran toiminta loppui 1961. Lopetustapahtuma oli meidän pihassa. seuran mandoliinin isäni antoi Terho Pullille. Meiltä löytyi äskettäin seuran tittataulu ja tikat. Muistini mukaan nuorisoseuran paperit annettiin Marttojen hoitoon." Pertti Meriläinen: Selasin kyläkerhon arkiston 12.8.2013 ja totesin, ettei niiden pöytäkirjojen joukossa ollut nuorisoseuran pöytäkirjoja eikä myöskään mainintaa nuorisoseuran arkiston vastaanottamisesta.
 

Pertti Meriläinen