Suomalainen Terijoki sijaitsi Karjalan kannaksella Viipurin läänin kaakkoiskulmassa Neuvostoliiton rajalla. Etelässä Terijoki rajoittui Suomenlahteen. Terijoki itsenäistyi Kivennavasta omaksi kunnakseen vuonna 1908, jolloin Terijoen seurakunnan kirkko valmistui. Terijoen itsenäistyttyä Kivennavasta sen alueeseen kuului aluksi vain Terijoen kylä ja sen itäpuolella sijainnut Kellomäki. Rajajoen varrella sijainnut Pullinen liitettiin Terijokeen vuonna 1918, Puhtula vuonna 1920 ja Tulokas sekä Luutahäntä vuonna 1923. Kuokkala liitettiin pitäjään vuonna 1925 ja Tyrisevä vuonna 1927. Vuonna 1939 Terijoen kylät olivat Haapala, Kellomäki, Keskikylä, Käkösenpää, Ollinpää, Puhtula, Koivikko, Rajajoki ja Tyrisevä.
Terijoen 8000 asukasta saivat elantonsa pääasiassa maanviljelyksestä, pienteollisuudesta ja turismista. Maisemia hallitsi 25 kilometriä pitkä hiekkaranta, joka osaltaan teki Terijoesta ennen sotia Suomen tunnetuimman kesänviettopaikan. Se oli erityisesti tuon ajan taiteilijoiden ja muiden julkisuuden henkilöiden suosikki.
Nyt entinen suomalainen Terijoki on Pietarin esikaupunki. Sen venäläinen nimi on Zelenogorsk.