Korpiselän pitäjä

Korpiselän pitäjä 

Korpiselkä

 

Korpiselkä oli Laatokan Karjalan ja Viipurin läänin pohjoisosassa, Raja-Karjalassa, sijainnut Suomen kunta. Se rajoittui Suistamon, Soanlahden, Värtsilän, Tuupovaaran, Ilomantsin ja Suojärven pitäjiin. Pääosa Korpiselän alueesta luovutettiin Neuvostoliitolle ensimmäisen kerran vuonna 1940 ja seuraavan kerran vuonna 1944.

 

Korpiselän kokonaispinta-ala oli 1476,10 km2, josta maa-alan osuus oli 1366,00 km2 ja vesistön osuus 110,10 km2. Kunnan suurin leveys lännestä itään oli 70 km ja pituus etelästä pohjoiseen 40 km. Vuonna 1939 Korpiselässä oli 3527 asukasta.

 

Korpiselkä kuului Salmin tuomio- ja kihlakuntaan. Tuomiokunnan tuomari ja kihlakunnan kruununvouti asuivat Impilahdella. Oikeudellisessa suhteessa Soanlahti kuului Suistamon käräjäkuntaan ja Korpiselkä sekä eräät Soanlahden reunakylät kuuluivat Korpiselän käräjäkuntaan.

 

Korpiselkä koostui 23 kylästä: Haukivaara, Hoilola, Hominvaara, Karali, Keskijärvi, Kilpijärvi, Kitilänselkä, Kruununpuisto, Kokkari, Korpiselkä (kirkonkylä), Lehmivaara, Mannervaara, Meriinaho, Ruhovaara, Saarivaara, Saaroinen, Tolvajärvi, Tsiipakka, Tsikki, Tsokki, Vieksinki, Yläjärvi ja Ägläjärvi.

 

Korpiselkä oli tyypillistä harvaanasuttua ”runojen ja metsien” Karjalaa, missä yhtämittaiset suot ja niistä nousevat metsäiset vaarat ja harjusarkat painoivat maisemiin oman leimansa. Korpiselässä runsaasti vesistöjä. Ne laskivat kolmeen suureen järveen, Saimaaseen, Laatokkaan ja Ääniseen. Pitäjän läntisin osa Korpijärven ympärillä oli kumpuseutua, missä maanpinnan muodot vaihtelivat eniten. Luterilaisen kirkon pohjoispuolella olevalta Sivosenmäeltä olikin laaja ja suurenmoinen näköala yli puoleen pitäjään. Mäeltä näkyi kauas Soanlahteen, Värtsilään, Tuupovaaraan ja Ilomantsiin sekä Tolvajärvelle. Tolvajärven harjuilta silmä tapasi mitä viehättävimpiä järvimaisemia − olihan siellä Raja-Karjalan ”Punkaharju”.

 

Korpiselässä oli asutusta jo 1500-luvulla. Vanhimman kirjatiedon, vuonna 1500 laaditun Novgorodin Vatjan viidenneksen verokirjan mukaan, asutusta oli tuolloin ollut  Korpiselän, Kokkarin, Kilpijärven, Tolvajärven ja Ägläjärven kylissä.  Myöhemmin Korpijärven ympärille kohosi kolme uutta kylää: Hoilola, Saaroinen ja Tsiipakka. Kokkarin naapuriin kohosi Tsokki. Korpiselän pitäjä oli kokonaisuudessaan ns. lahjoitusmaana aina vuoteen 1895 asti, jolloin isonjaon päätteeksi alettiin antaa kirkonkylän ja sen lähikylien asukkaille perintökirjoja. Perintöpäätöksen saatuaan tuli niiden omistajista itsenäisiä talollisia.

 

Elinkeinoelämä

 

Korpiselkäläisten pääelinkeino oli maa- ja metsätalous. Metsätöissä oli vuosittain parhaimmillaan 500 - 1000 henkilöä. Heistä yli puolet oli vieraspaikkakuntalaisia. Puuta kuljetettiin pääasiassa vesireittejä pitkin: Tolvajärvi - Koitajoki - Pielisjoki, Korpijärvi - Meriinahonkanava - Juvanjoki - Jänisjoki - Värtsilä sekä Ägläjärvi - Suojärven suunta. Myös kalastus ja metsästys toivat lisätuloja.

 

Teollisuuslaitoksia ei pitäjässä ollut. Käsityöläisiä ja eri alojen ammattimiehiä oli lähes jokaisessa kylässä. Pajoja oli pitäjassä useita muun muassa. Tsiipakassa Petter Issakainen, kirkonkylällä Kainulainen ja Nieminen, joka myös korjasi autoja. Saarivaarassa olivat seppinä Niiraset, Hoilolassa Ivan Moldakoff ja Ägläjärvellä Vaino Sirviö, Oskari Hyttinen ja Santeri Savinainen.

 

Suutareista kuuluisin oli Olli Rytkönen, joka monine apulaisineen valmisti jalkineita aina Amerikkaan asti. Hoilolassa toimi suutarina Valtteri Partanen ja Ägläjärvellä Risto Pikkarainen ja Juho I Mönttinen. Puuseppiä ja kirvesmiehiä oli useita muun muassa Augusti Laattamus, Hannes Karhapää, Jaakko Kylliäinen ja Mikael Riissanen kirkonkylällä, Jeskaset ja Parviaiset Hominvaarassa, Juho Kiiski Tsiipakassa, Antti Toivanen ja Stoppi Kokkonen Hoilolassa, Hakkaraiset ja Oskari Niiranen Saarivaarassa sekä Jegor Rajavaara Kitilänselässä.

 

Muurareita pitäjässä oli vain muutama, joten Tuupovaaran muurarit saivat usein töitä Korpiselästä. Pitäjän omista muurareista kuuluisin oli Toivo Öykkönen Ägläjärveltä. Uunisavea järvestä ammatikseen nosti Pauli Koivunen Hoilolassa.

 

Räätäleitä oli useassa kylässä. Tunnetumpia heistä olivat  Ikonen, Rissanen ja Potkonen kirkonkylässä, Emil Parviainen Tolvajärvellä, Ivan Paksunen Tsiipakassa, Jaakko Rantala Äglajärvellä ja Petri Patronen Yläjärvellä. Kirkonkylällä toimi myös Helmi Partasen parturiliike kyläpartureiden lisäksi.

 

Tuulimyllyjä oli Aleks Kononoffilla ÄgIäjärvellä, Sohroi Ropelisella Kitilanselässä ja Ivan Koivusella Meriinahossa. Tuulimyllyn yhteydessä oli aina pärehöylä. Kehitys toi tullessaan pitäjään vesikäyttöiset myllyt ja sahat. Viimeisimpinä aikoina olivat toiminnassa muun muassa seuraavat vesivoimakäyttöiset myllyt ja sahat: Ägläjärvellä Konoi Mönttisen mylly ja sirkkeli, Tsokissa Sergei Tsokkisen mylly, Kirkonkylässä Purmosten mylly sahoineen, Saarivaarassa Oskar Niirasen saha ja Siikossa Uuno Kärnän mylly ja saha sekä pieni voimalaitos. Moottorikäyttöiset kotitarvemyllyt olivat Tsiipakassa Petter Issakaisella, Kivivaarassa A.J. Kiiskisellä, kirkonkylässä J.K. Kanulalla ja Yläjärvellä Jeyssei Pyyllä.

 

Kauppatoimintaa oli ainakin seuraavissa kylissä: Ägläjarvellä Yrjö Pyyn kauppa, Suojärven Osuusliike, Yläjarvellä Röpeliset, Tolvajärvellä Osuusliikkeen myymälä, D.I. Vornanen ja Maks Muranen, Kokkarissa Patronen, Tsiipakassa Feodor Huurinainen, Hoilolassa Jussi Flinkman, Nikolai Toivonen ja Mikko Kuusela, Saarivaarassa Paavo Muranen ja Saaroisissa piti kauppaa aiemmin Ivan Jeskanen. Kirkonkylällä toimi useita kauppaliikkeitä kuten Värtsilän Ympäryskauppa, Osuusliike Sisä-Karjala (Tv. ja Pv. Osuusliike), Osuusliike Yhteishyvä, Albin Kettusen liiketalo ja V.A. Pyykkösen kauppa.

 

Korpiselän Säästöpankki aloitti toimintansa v.1902. Korpijärven Osuuskassan perustivat v. 1920 Korpijärven rannala sijaitsevien Hoilolan, Saaroisten ja Tsiipakan kylien sekä kunnan eteläisimmän Saarivaaran kylän väestö.

 

Korpiselässä toimi myös oma palovakuutusyhdistys. Korpijärven Palovakuutusyhdistys Korpiselän VPK perustettiin v. 1905. Sähköjä Korpiselässä ei ollut. Eräänä vuonna kirkonkylällä kokeiltiin valovirran antavaa generaattoria, jota pyöritti 12 hv polttomoottori. Toiminta lopetettiin kannattamattomana.

 

Puhelinyhteys Korpiselkään rakennettiin v. 1904. Säännölinen postiautoliikenne alkoi v. 1925 ja hieman myöhemmin linja-autot aloittivat liikenteen mm. Sortavalaan ja Savonlinnan sekä Ilomantsiin ja Joensuuhun.

 

Seurakuntaelämä

 

Ortodoksinen väestö kuului Karjalan hiippakunnan kolmanteen valvontapiiriin. Luterilainen väestö kuului Korpiselän rukoushuonekuntana Soanlahden seurakuntaan.

 

Korpiselkä oli alkujaan kuulunut Sortavalan ortodoksiseen emäseurakuntaan, sittemmin Suojärveen. Korpijärven läheisyydessä olevat kylät alkoivat irrota Suojärvestä jo 1600-luvulla, kun Korpiselän kylään kohosi pyhälle Nikolaille nimetty tsasouna. Ortodoksinen kirkkopitäjä perustettiin vuonna 1777. Korpijärven kylien lisäksi siihen liitettiin salokylät Kilpijärvi, Tsikki, Tsokki, Kokkari, Tolvajärvi, Ägläjärvi ja Vieksinki. Tsasounan tilalle rakennettiin 1770 ­luvulla varsinainen kirkko. Kirkon vanhentuessa rakennettiin uusi kirkko entisen viereen vuonna 1897 (kuva 1). Vanha purettiin vuonna 1903 ja siirrettiin Ägläjärven kyläkunnan kalmistoalueelle. Korpiselän ortodoksiseen seurakuntaan kuului vuonna 1938 n. 2220 henkilöä. Seurakunta lakkautettiin vuonna 1950.

 

Korpiselän kyliin muutti myös luterilaista väestöä. Heitä varten perustettiin vuonna 1851 saarnaajan virka, jonka haltija vastasi myös Salmin, Suojärven ja Suistamon luterilaisten sielunhoidosta. Korpiselän rukoushuonekunta perustettiin vuonna 1885. Korpiselän luterilainen kirkko rakennettiin vuonna 1890.

 

Rukoushuonekunta kuului Soanlahden seurakuntaan. Korpiselkään perustettiin Soanlahden seurakunnan kirkkoherran apulaisen virka v. 1908, mutta ketään hakijaa ei ilmaantunut, vaikka virka oli toistamiseen auki. 7.1.1909 määrättiin Räisälän kappalaisen viran armovuoden saarnaaja W.O. Aarnio KorpiseIälle. Enimmillään luterilaisia oli 1303 henkilöä, Korpiselän rukoushuonekunta lakkautettiin 31.12.1949.

 

Hautausmaat (kalmistot)

 

Korpiselässä oli 15 kalmistoa: Tsiipakan kalmisto, Ruotsinsaaren kalmisto Korpijärvessä, Korpiselän vanha kalmisto, Korpiselän ortodoksinen ja luterilainen kalmisto (otettu käyttöön v.1851), Kokkarin vanha kalmisto, Kokkarin ja Tsokin kalmisto, Kotisaaren vanha kalmisto Tolvajärvellä, Tolvajärven kalmisto, Vieksingin kalmisto, Ägläjärven kalmisto, Ägläjärven vanha kalmisto, Yläjärven kalmisto ja Tsokin kalmisto. Korpiselän, Kokkarin / Tsokin, Tolvajärven ja Ägläjärven kalmistot (hautausmaat) olivat käytössä vuoteen 1944. Talvi- ja jatkosodassa kaatui Korpiselkäläisiä sotilaita yht. 138, joista Korpiselän sankarihautaan haudattiin 87 sankarivainajaa. Saksalaisia sotilaita haudattiin Ägläjärven ja Tolvajärven kenttähautausmaahan.

 

Seuratoiminta

 

Seuratoiminta oli Korpiselän pitäjässä erittäin vilkasta. Martta-toiminta alkoi v. 1919-­1920 ja se panosti voimakkaasti kotitalouden kehittämiseen. Ägläjärven, Tolvajärven, Kokkarin ja Tsokin, Korpiselän ja Korpijärven sekä Hoilolan maamiesseurat antoivat oman panoksensa maatalouden hyväksi. Korpiselän Työväenyhdistys ja vapaa kansanvalistustoiminta järjestivät kyläkokouksia, kerhotoimintaa ja opintokerhoja. Korpiselässä toimi useita urheiluseuroja: Tsiipakan Sisu, Korpiselän Sk. Kiista, Ägläjärven Jehu ja Hoilolan Tarmo. Lisäksi Tolvajärven, Kokkarin ja Tsokin kylillä oli yhteistä urheilutoimintaa.

 

Korpiselässä toimi myös maanpuolustusjärjestöjä. Lotta-Svärdin paikallisosaston perustava kokous pidettiin tammikuun 31. päivänä 1921 paikallispäällikkö Olli Huovisen talossa. Lotta-toiminnan kyläosastoja oli Havuvaarassa, Tolvajärvellä ja Ägläjärvellä. Toimivia jäseniä paikallisosastossa oli noin 200. Korpiselän suojeluskunta perustettiin vuosina 1917-1918 ja Ägläjärven osasto vuonna 1918. Ägläjärvi liittyi Suojärven Sk:n vuonna 1924 ja takaisin Korpiselkään vuonna 1937.

 

Korpiselkä tunnettiin myös matkailu- ja runopitäjänä, mistä kertoi myös Tolvajärvelle pystytetty Shemeikan ja Vornasten runonlaulajien patsas. Myös akateemikko Onni Okkonen oli syntyjään Korpiselästä.