Kivennavan historiaa

Kivennapa on luovutetulla Karjalankannaksella sijainnut Suomen kaakkoisin rajapitäjä, josta Viipuriin oli matkaa noin 80 km ja Pietariin noin 50 km. Sijaintinsa johdosta Kivennapa on ollut riitamaata, jossa valtiot ja uskonnot ovat iskeneet rajusti yhteen vuosisatojen ajan. Sotahistoriasta tunnetaan Joutselän, Polviselän ja Siiranmäen taistelut.

Mistä nimi Kivennapa on peräisin? Paavo Kiurun Kivennavan pitäjänjänhistoriassa Kivennapa vuodelta 1952 (uusintapainos 1961) on selvitetty nimen taustoja. Alkuperästä on esitetty eri tulkintoja. Viimeisimpien käsitysten mukaan omituinen paikannimi Kivennapa on suomalaisten suussa vääntynyt skandinaavista alkuperää olevasta rajalinnoituksen etuvarustusta kuvaavasta ”kifvanebbet”-sanasta. Keskiajalla oli tavallista, että linnoitusten eteen rakennettiin puinen etuvarustus, jollainen todennäköisesti on ollut myös Kivennavalla keskiajalla sijainneen vanhan linnoituksen edustalla.

Kivennapa oli, kuten pääosa Karjalankannaksesta, maatalousvaltaista aluetta. Pietarin läheisyys Venäjän vallan aikana kuitenkin tarjosi yritteliäille kannakselaisille uusia elinmahdollisuuksia silloisen Venäjän pääkaupungin tarvitessa suuria määriä elintarvikkeita, polttopuita ja rakennusaineita. Varakkaiden pietarilaisten kyyditseminen ja majoitus Kannaksella ja sen upeilla hiekkarannoilla toi osaltaan lisätuloa pikkutilallisille. Itsenäisyyden aikana tulli ja rajavartiolaitos sekä 1930-luvun linnoitustyöt antoivat myös tuntuvan tulonlisän. Ennen viimeisimpiä sotia vuonna 1938 Kivennavalla oli noin 10 000 asukasta.

Kivennavan merkittävimmät kulttuuripaikat olivat Lintulan luostari, Raivolan lehtikuusimetsä sekä Kirkonmäki, Linnamäki ja koko kylän raitti kuuluine Kivennavan kihuineen. Kivennapalaisista kulttuurihenkilöistä tunnetuimmat ovat kirjailijat Olavi Paavolainen ja Ilmari Pimiä sekä Raivolassa vaikuttanut ruotsinkielinen runoilija Edith Södergran.

Viime sotien seurauksena Suomi joutui luovuttamaan Neuvostoliitolle mm. koko Karjalankannaksen, jolloin yli 400.000 karjalaista menetti kotinsa. Vuosisataiset rajankirot päättyivät näin lopulliseen evakkotiehen Suomen sisäosiin.

Kivennapalaisia sijoitettiin jatkosodan jälkeen Hämeeseen, mm Pälkäneelle, Padasjoelle, Tuulokseen, Sahalahteen, Eräjärvelle, Längelmäelle, Hauholle, Kangasalle, Lammille, Luopioisiin ja Kuhmalahteen.

Väestörekisterikeskuksen tilaston mukaan Kivennavalla syntyneitä asui v. 2001 kaikkiaan 240 kunnassa: eniten Helsingissä 343 henkilöä. Lahdessa asui 214, Tampereella 213, Kangasalla 134, Hämeenlinnassa 102, Valkeakoskella 85, Espoossa 81, Pälkäneellä 67, Lammilla ja Vantaalla 64, Turussa 51, Lappeenrannassa ja Jyväskylässä 48, Järvenpäässä 44 ja Hauholla 40. Kaikki Kivennavalla syntyneet eivät toki ole Kivennapaseuran jäseniä, eivätkä kaikki Kivennapaseuran jäsenet ole syntyneet Kivennavalla.