Bussimatka Kannakselle 4.-9.9.2018

 

 

Uudenmaan Karjalaisseurojen piirin jäsenseurojen yhteinen bussimatka Karjalaan 4.-9.9.2018.  Matkan tarkoitus oli tutustua erityisesti Kannaksen Suomenlahden rantapitäjiin ja maisemiin.  Karjalan Liiton tämän vuoden teema on Karjalan luonto.  Teema pyrittiin ottamaan huomioon matkan kohteisiin tutustuttaessa.  Ajoreitti oli valittu siten, että kuljemme Viipurista Keski-Kannaksen tietä Terijoelle ja palaamme rantatietä takaisin Viipuriin.  Ensimmäinen yöpyminen Kuokkalassa ja kaksi seuraavaa yötä Viipurissa.  Matka tilattiin Turun Neva-Tours Oy:ltä, jonka toimitusjohtaja Raimo Kaisanlahti toimi matkanjohtaja-oppaana.  Jukka niminen kaveri toimi kuljettajana.  Hyvin taitavat ja osaavat opas ja kuljettaja.  Piirin puolelta reissusta vastasi piirin puheenjohtaja Jaakko Lyytikäinen

 

 

 

 

Matka alkaa.

Meitä osallistujia oli siis useasta piirin jäsenyhdistyksestä; Vantaalta, Keravalta, Järvenpäästä, Hyvinkäältä, Porvoosta...  Kaikkiaan 36 osallistujaa, jotka nousivat bussiin reitin varrelta.  Vaalimaalla olimme tiistaina 4.9. klo 10:30.  Venäjän tullissa jouduimme odottelemaan n. tunnin verran, koska edellä sattui olemaan kiinalaisten ryhmä sekä vuorobussi Helsinki - Pietari.  Rajan ylitykseen meni tunnin verran. 

Ensin Viipuriin. Linna otti meidät vastaan hienosti korjattuna.  Viipurissa ei menomatkalla pysähdytty.  Läpiajo Keski-Kannaksen tielle.

Ensimmäinen varsinainen tutustumiskohde oli legendaarisessa Summassa.  Kohteena oli Mannerheim linjan bunkkeri SK16, Talvisodan komentokorsu.  Venäläiset räjäyttivät korsun heti Talvisodan jälkeen.  Katto oli heittänyt voltin ja pudonnut bunkkerin puolikkaan päälle.

 

Seuraava kohteemme oli Uudenkirkon hautausmaa.  Taitavasti oppaamme Raimo löysi vanhan maantien ja sen varrelta venäläisten hautojen keskeltä suomalaisten muistoristin ja punagraniittisen muistokiven. Kirkon rauniokin näkyi puiden takana.

Uudenkylän hautojen jälkeen jatkoimme matkaa kohti Terijokea ja Vammelsuussa sijaitsevaa rakkauden hautaa.  Tässä tarina:

Valtioneuvos Eugene Epafroditsh Kartavtsev rakasti vaimoaan suuresti. Hänellä ja puolisollaan Maria Vsevolodna Kartavtsevalla oli Kannaksella komea datsha, Villa Marijoki. Tilan läpi virtasi Vammeljoki.

Pariskunnan onni ei kuitenkaan ollut pysyvää. Maria Kartavtseva sairasti pahalaatuista syöpää. Hänet leikattiin Saksassa, Münchenissä. Eräs baijerilainen ruhtinatar oli ystävystynyt Marian kanssa ja lahjoitti hänelle suuren plyysisen leikkikarhun väittäen, että sen avulla olisi moni sairas parantunut. Maria luotti Willy-karhun hyväätekevään voimaan ja kohteli sitä kuin elävää olentoa ainakin. Sillä oli oma palvelija, tuoli ruokapöydässä ja oma sänky – ajatella!

Kului kaksi vuotta, ja syöpä vei Maria Kartavtsevan hengen. Sureva leski rakennutti vaimonsa muistoksi pienen kauniin ortodoksisen kirkon. Maria Kartavtseva haudattiin kirkon muurin ulkopuolelle, ison luonnonkiven sisälle. Kuvanveistäjä Lisheviltä tila ttiin pronssipatsas sekä vainajasta että hänen pikku karhustaan, ja tämä muistomerkki sijoitettiin hautakiven päälle.

Ryhmäkuva Rakkauden haudalla.

 

 

 

Matka jatkui Rakkauden haudalta Kuokkalaan hotelli Repinskajaan, jossa meidät otti vastaan hotellin ihastuttava emäntä Valentina.  Pitkät, hienot hiekkarannat Terijoella ovat kauniina kesäpäivinä täynnä mm. Pietarista saapuneita auringonpalvojia.

Hotellin päivällisen jälkeen kävimme vielä bussiajelulla Pietarissa.  Kuva Nevski prospektilta.  Harmi, kun sattui hieman sateinen sää eikä näkyvyys ollut hyvä.  Euroopan korkein pilvenpiirtäjä kuitenkin nähtiin etäältä ja koettiin uudet hienot moottoritiet tietulleineen.  Raimo kertoi mielenkiintoisia tarinoita ja kokemuksiaan Pietarista.

  

Aamupalan jälkeen lähdimme kohti uusia seikkailuja.  Ensin Kivennavan Raivolaan, Edith Södergranin hautamuistomerkille.  Tämä suomenruotsalainen runoilija on haudattu Raivolaan Onkamo-joen rantaan.

Södergranin muistomerkiltä matka jatkui Raivolan lehtikuusimetsään, joka on hyvin merkittävä luonnonnähtävyys.  Pietari Suuri halusi kasvattaa lehtikuusia laivanrakennusta varten, mutta siemeniä päästiin kylvämään vasta 1738 keisari Annan aikana.  Laivanrakennusmateriaali ehti vaihtua puusta teräkseen ja lehtikuuset saivat jäädä.  Korkeita ja komeita ovat nämä kohta 300 vuotta vanhat lehtikuuset.  Hienosti Jukka kuljetti ison bussimme keskelle metsää 😊.

 

Sitten Raivolasta Koivistoon.  Kannaksen komein kirkko valmistui vuonna 1904.  Menimme muutaman matkalaisen kanssa rohkeasti kirkon pääovesta aina kirkkosaliin saakka.  Sali näytti olevan jonkinlainen varasto.  Äkkiä meidät ajettiin ulos kirkosta.  Kirkon takaoven takaa löytyi pieni museo ja näyttely kirkon ja alueen historiasta, Suomen ajalta, sotien ajalta ja nykyisen asutuksen elämästä.  Hartaissa tunnelmissa kirkon pääovella kuvaaja kuitenkin tietää, miten saadaan hymy ihmisten kasvoille.

Koiviston jälkeen Johanneksen kirkon raunioille.  Ilmoitustaulujen mukaan paikalle pitäisi nousta ortodoksikirkko.  Saa nähdä, toteutuuko.  Johanneksesta löytyi myös amerikkalaisin värein ja tekstein varustettu seriffi-Volga.  Paikallinen vitsi?

Vihdoin majoittuminen hotelli Viipuriin.  Hotellinjohtajalla oli hieman komeampi mersun luxus-limusiini, Marcedes-Maybach S560. Pakotteet eivät katukuvassa juurikaan näy.

Kuvia Viipurin nähtävyyksistä. 

 

Kolmantena matkapäivänä poikettiin Ihantalan taistelun muistomerkillä.

     

  

Viimeisenä Karjalainen luonto -kohteena oli sitten Mon Repos´n puisto.  Puistoa kunnostetaan parhaillaan.  Ehkä siitä ei tule entisenlainen, mutta varmasti komea muutaman vuoden kuluttua, kunhan puut ja pensaat hieman kasvavat.

 

Allegro-junakin sattui olemaan matkalla kohti Helsinkiä.  Sinne meidänkin seurueen pitää pian lähteä.  Mutta vietetään vielä hauska ilta Pyöreässä tornissa 😊.

Sellane ol Viipuri!