Karjalan Liiton Pohjolan piiri ry

Karjalan sodanjälkeisestä venäläistämisestä dokumenttielokuva

Syksyllä 1944 tehdyn välirauhan jälkeen Karjalan kunnaat evakuoitiin suomalaisista ja asutettiin venäläisellä väestöllä. Osa asuttamisesta tehtiin pakkosiirroin, osa evakoista tuli vapaaehtoisesti, sillä uusille asukkaille luvattiin asunnot ja verohelpotuksia. Öisin monet kuitenkin pelkäsivät, että suomalaiset palaavat kostamaan kotiensa menetyksen.

 

Dokumenttielokuva UNELMANA KARJALA (kesto 48min.) kertoo Karjalan maatalouden ja teollisuuden neuvostoliittolaisen jälleenrakennuksen tarinan ennen kaikkea yksityisen ihmisen näkökulmasta. Miten Karjalan uudet asukkaat kohtasivat ja kokivat suomalaisen ympäristön ja kulttuurin, suomalaisen elämäntavan jäljet? Poikkeuksellisen elokuvasta tekee se, että Karjalan venäläistämisen tarinaa ei ole aiemmin tutkittu eikä kerrottu.

 

Elokuvan on tuottanut dokumenttielokuviin erikoistunut Illume Oy ja elokuvan ohjauksesta vastaa dokumenttiohjaaja KJ Koski. Dokumentin käsikirjoitus on tehty yhdessä Joensuun yliopiston historian tutkijoiden ja yliopiston täydennyskoulutuskeskuksen järjestämän Hitti-käsikirjoitus-koulutuksen kanssa.

 

Elokuva tullaan esittämään Yleisradion TV2:n Dokumenttiprojektissa, tuottajanaan Iikka Vehkalahti.

 

 

Lisätiedot

Tuottaja Pertti Veijalainen
Illume Oy

pertti.veijalainen@illume.fi

Tel/Fax: +358-9-1481489

Mob: +358-50-5229284

www.illume.fi


Ohjaaja KJ Koski
kj.koski@pp.inet.fi
 
Jukka Partanen

jtpartan@cc.joensuu.fi  


Jussi Virratvuori
HITTI - historian ja biologian dokumenttiprojekti
Joensuun yliopiston täydennyskoulutuskeskus                     
Puh. 050 321 2279

jussi.virratvuori@joensuu.fi

 

 

 

 

 

Lisätietoja elokuvasta

 

Sotien aikana 1939-1944 Suomen Karjalan väestö evakuoitiin sekä Suomen että Neuvostoliiton toimesta kaiken kaikkiaan kolmeen kertaan. Neuvostoliiton aloitettua suurhyökkäyksen Karjalan kannaksella kesäkuussa 1944 suomalaiset joutuivat jättämään kotiseutunsa ja Neuvostoliitto aloitti Karjalan asuttamisen nykyisellä väestöllä.

 

Suomalaisilta jäi Karjalaan kolmatta sataa erilaista tehdasta ja voimalaitosta, joiden nopea kunnostaminen oli Neuvostoliitolle elintärkeää erityisesti Leningradin jälleenrakentamisen kannalta.

Kunnostettaviin kohteisiin kuului mm. Rouhialan vuonna 1937 valmistunut voimalaitos, joka oli Euroopan modernein. Voimalaitoksen tuotannosta puolet meni Leningradin sähköhuoltoon.

Voimalaitoksen kunnostaminen ja käynnistäminen ei onnistunut ilman suomalaisten apua. Siihen tarvittiin 11 suomalaista työntekijää, joiden palkkoja Neuvostoliitto ei lupauksista huolimatta koskaan maksanut.

 

Elintarvikehuollon kannalta oli tärkeää saada Karjalan maatalous toimimaan. Maatalouden ja teollisuuden käynnistämiseksi alue oli asutettava. Asukkaita saatiin eri puolilta Neuvostoliittoa mm. Vologdan patoaltaan alle jääneiltä alueilta sekä sodassa tuhoutuneesta Ukrainasta. Myös GULAG- vankileirijärjestelmä käynnistettiin Karjalassa ja näin saatiin 10 000 ihmistä rakennustöihin. Osa alueelle siirretyistä ihmisistä tuli vapaaehtoisesti, osa pakkosiirroin. Asukkaita houkuteltiin mm. verojen anteeksiannolla, rahapalkkiolla ja lupaamalla kaikille uudet asumukset.

 

Kolhoositalous tuotti ongelmia

 

Erityinen ongelma oli neuvostomaatalouden toimintatapojen siirtäminen Karjalaan. Karjalan pellot olivat uusien asukkaiden mielestä naurettavan pieniä eivätkä sopineet suurten koneiden käyttöön. Asutus oli hajanaista eikä soveltunut kolhoosimaatalouteen. Jo talvisodan jälkeen venäläiset olivat siirtäneet taloja kolhoosikeskuksiin, mutta suomalaiset siirsivät niitä takaisin jatkosodan aikana. Nyt venäläiset alkoivat jälleen purkaa ja siirtää taloja kolhoosikeskuksiin. Osa taloista saatiin siirrettyä, osa vain purettua. Puretut talot käytettiin myöhemmin etupäässä polttopuiksi.

 

Peltojen ojitus oli ongelma — isot koneet eivät pystyneet liikkumaan kapeilla peltosaroilla. Sen vuoksi peltojen ojat täytettiin, mikä aikaa myöten teki pelloista viljelykelvottomia.

 

Suomalaisten päästyä vierailemaan entisillä kotiseuduillaan taloista oli jäljellä kivijalat ja pellot olivat kasvaneet umpeen. Tämä oli tulosta Neuvostoliiton maatalouden modernisoinnista sodan jälkeen.

 

Karjalassa pelättiin suomalaisia

 

Uudet asukkaat olivat itse evakkoja, jotka tulivat täysin erilaisesta kulttuurista ja elinolosuhteista. Kurkijoella asuva, eläkkeellä oleva kansakoulunopettaja Lydia Bogunova kuvaa entistä kotiseutuaan sivistyneeksi ja hienoksi paikaksi, jonka jääminen patoaltaan alle oli suuri vahinko. Pitkän aikaa hänellä oli kova ikävä kotiseudulle: ”itku tuli kun piti lähteä Suomeen”. Enää hän ei lähtisi Karjalasta mihinkään.

 

Suomalaisista liikkui kertomuksia uusien asukkaiden keskuudessa. Venäläiset pelkäsivät entisiä asukkaita. Kerrottiin, että suomalaiset saattavat tulla yöllä ja tappaa talon uudet asukkaat. Metsässä saattaa tulla suomalainen vastaan puukko kädessä ja tappaa. Kerrottiin jopa suomalaisesta, joka tulee yöllä taloon ja hirttää itsensä tupaan.

 

Näitä tarinoita elätti suomalainen haja-asutus, ”metsätalot” ja synkät metsät. Toisaalta uudet asukkaat olivat iloisia suomalaisten jälkeensä jättämistä elintarvikkeista, heinistä ja työkaluista. Osa asukkaista suhtautui tietysti epäluuloisesti löytämäänsä, äiti maistoi ensin itse hilloa ennen kuin antoi lapsille.

 

Pääosa Karjalan Kurkijoen väestöstä siirrettiin Loimaan Kojonperälle, jossa toimii nykyään Kurkijoki-museo. Museossa kerääntyvät aikanaan Kurkijoelta lähteneet suomalaiset evakot järjestämään muistojaan, valokuvia, lehtileikkeitä ja muistoesineitään. Näin he käsittelevät omaa menneisyyttään, kadotettua lapsuutta ja kotiseutua, jota todellisuudessa ei enää ole. Se elää vain heidän muistoissaan, omaa elämäänsä. Se on myytti, kadotettu Karjala, jota ei voi saada takaisin.

 

Tekijöille viisumikielto Venäjälle

 

Dokumentti on tehty etupäässä Käkisalmen ja Kurkijoen alueella. Viipuri on jätetty dokumentin ulkopuolelle. Lahdenpohjan alueella elokuvan ennakkotutkimukset pysähtyivät alkuunsa.  Elokuvan ohjaaja, tuottaja ja kääntäjä haastettiin käräjille luvattomasta materiaalin keruusta joukkotiedotusvälineille. Tuomiota ei oikeudessa tullut, syytteet kumottiin Venäjän lakeihin perustumattomina. Seurauksena on kuitenkin ollut nyt kaksi vuotta jatkunut viisumikielto sekä ohjaajalle, että tuottajalle.