Vuotuisjuhlat: 

Palmusunnuntai ja pääsiäinen

Palmusunnuntai oli Karjalassa nimeltään virposunnuntai. Ortodoksien Lasaruksen lauantain vigiliassa siunattiin pajunoksat, joita sai viedä kotiin ikonin taakse. Lapset keräsivät pajunoksia ja koristelivat niitä.

Virvonta on vanha palmusunnuntaihin liittyvä tapa, jonka kirkolliset juuret ulottuvat Vapahtajan viimeiseen saapumiseen Jerusalemiin, jossa kansa tervehti tulijaa palmunoksin. Palmu oli jo antiikista lähtien tunnettu voiton symboli. Pohjoisemmilla alueilla paju korvasi palmun ja pajunoksat siunattiin kirkollisissa menoissa niin katolisessa kuin ortodoksisessakin perinteessä. Uskonpuhdistuksen jälkeen oksien siunaamiseen liittyvä tapaperinne jäi luterilaisissa kirkoissa pois, mutta muutoin pajunoksien kerääminen maljakkoon on säilynyt pääsiäiseen liittyvänä tapana ja uuden elämän versona aina tähän päivään asti.

Virpominen tunnetaan erityisesti Karjalasta, jossa se liittyi ortodoksien monivivahteiseen pääsiäisperinteeseen. Ortodoksien välityksellä virpominen yleistyi koko Karjalassa, myös luterilaisten keskuudessa. Karjalassa palmusunnuntaita kutsuttiinkin virposunnuntaiksi. Ortodoksien lauantaivigiliassa siunatut pajunoksat vietiin kotiin ikonin taakse. Virpomisella tähdennettiin tulevan pääsiäisen merkitystä. Varhain sunnuntaiaamuna perheenäiti virpoi siunatuilla oksilla karjan ja lapset kasvun varmistamiseksi. Isännän tehtäväksi jäi hevosen virpominen. Lapset virpoivat koristeellisilla oksilla sukulaiset, kummit ja naapurit, joita muistettiin hauskoin virpomisluvuin. Niistä tunnetuin lienee:

Virvon, varvon
tuoreeks, terveeks
tulevaks vuodeks
sulle vitsa
mulle palkka.

Luterilaisilla virpominen ei ollut niin tiukasti kirkollista kuin ortodokseilla ja virpoluvut olivat usein leikillisiä tai niissä toivotettiin hyvää onnea. Karjalassa virvottiin 1920-luvulla myös seuraavin sanoin:

Uuden vuoden, uuden varvan
sulle virpovitsan annan
enkä suurta palkkaa vaadi
enkä velkakirjaa laadi.

Virpomisvitsa jätettiin virvottavalle ja virpomispalkka noudettiin pääsiäislauantaina. Palkan, olipa se pääsiäismuna tai muu lahja, saaminen on keskeinen osa virpomisperinnettä. Sen arvellaan olevan myös syy, miksi virpominen on tänäkin päivänä suosittua. Virpominen yleistyi siirtokarjalaisten mukana myös läntisessä Suomessa.

Lähde: Uusi ajantieto (1991) ja Vuotuinen ajantieto (1983)

Pääsiäinen

Pasha

Pääsiäinen on ortodokseille kirkkovuoden suurin juhla. Luterilaisillekin se on vakava juhla. Hiljainen viikko vietettiin ahtisaarnoja kuunnellen ja kiirastorstaina käytiin ehtoollisella. Pitkänäperjantaina käytiin vain kirkossa. Kylässä käynti oli lapsiltakin ehdottomasti kielletty. Pääsiäismämmi oli varsin nuori tulokas Karjalassa. Se yleistyi 1920- ja 1930-luvulla. Kananmunia värjättiin sipulinkuorilla ja kreppipaperilla. Ortodoksit nauttivat pääsiäisestä paaston päättyessä syömällä pääsiäisleipää eli kulitsaa, pashaa ja babaa.

Virpomaloruja Karjalasta

Voilusikka lehmästäis,
muna kanastais,
pannukaakku taikinastais,
markka kukkarostais!
Luppaatkos munan,
luppaatkos munan,
luppaatkos munan!

Virvon varvon
tuoreeks terveeks,
tulevaks vuuveks!
Kui monta urpaa
nii monta uuhta,
kui monta varpaa
nii monta vasikkaa,
kui monta oksaa
nii monta orhii,
kui monta lehtee
nii monta lehmää,
kui monta latvaa
nii monta lammasta.

Virvon varvon vitsasella
tuoreeks terveeks,
tulevaks vuuveks!
Isännälle ikää pitkää,
emännälle perää leveää!

Virvon varvon vitsasella
rikkaaks, rakkaaks,
ison talon isännäks.
Viikoksi velkaa,
vuuveksi vappaata,
sinulle vitsa,
minulle palkka,
annatko munan vai markan!

Mie se virvon viisahasti
taputtelen taitavasti
rikkahaksi rakkahaksi,
ison talon isännäksi,
viien piian pitäjäksi,
neljän lehmän kaitsijaksi!
Isännälle ihravatsa.
emännälle perä leveä,
veikolle hyvä hevonen,
tyttärelle punaiset posket!

Virvon varvon vitsa on uusi
kaunis kuin kukkiva tuomi,
elämän onnea toivotan sulle
nöyrästi vaadin palkkaa mulle!

Virvon varvon vitsasilla
tuorehilla tervehillä,
vanhat virvon viisahiksi,
nuoret ylen notkehiksi,
iloisiksi kaikki muut,
kilteiksi pienet piimäsuut!

Tulin sua virpomahan
pitkän matkan päästä,
mulle sitten pääsiäiseks
pieni palkka säästä.
Jospa annat palkakseni
vaikka karamellin
tai vaikka rahamassistasi
pienen pienen pennin
Mutta jollet anna mulle
edes pientä palkkaa,
niin sulle juhlan jälkeen
huono onni alkaa!

Virvon varvon vitsasella,
kostan pajunoksasella,
rikkaaks rakkaaks
ison talon isännäks,
kolmen piian pitäjäks.
Viikoks velkaa,
vuuveks vappaata,
annat sie munan vai markan.

Virpoi varpoi vitsoil selkää,
tuoreeks terveeks,
tulevaks vuuveks.
Luppaat sie,
luppaat sie
viiko päähä velkaa?

Virpoi varpoi
tuoreeks terveeks,
muna kanastais,
kaakku taikinastais,
voilusikka lehmästäis,
viinapullo pannustais.
Luppaat sie munan,
luppaat sie munan,
luppaat sie munan!

Uusi vitsa virvoittaa
vanhan kuoren pois päältä kirvoittaa.
En mä paljon palkkaa vaadi,
enkä velkakirjaa laadi,
Kun mä kauniin vitsan kannan.
palkakseni mitä annat!

Virvon viipotan,
varvon vaapotan.
survon suklaamunan,
silkistä sametista
korpusta kanelista,
ka anna munanen,
ettei kissa nauvu ovellas,
ettei koira hauku unias,
että saisit rauhassa nukkua,
onnea, onnea, onnea!

Virvon varvon vitsasella
kosken pajun oksasella,
Jumala sinua siunatkoon!

Mie se virvon viina iest,
muna iest muksuttelen,
raha iest rapsuttelen!

Virvon varvon vitsasella,
kosken kevätpajusella,
terveyttä toivottelen,
siunausta siivittelen,
onnea oksalla tällä.