Karjalainen kulttuuri

Karjalan kieli

Karjalan kieli on suomen kielen lähin sukukieli. Sitä ei pidä sekoittaa suomen kielen karjalaismurteisiin, joita on puhuttu muun muassa Karjalankannaksella.

Karjalan kielessä on kaksi päämurretta: varsinaiskarjala ja livvinkarjala. Varsinaiskarjalaa on puhuttu muun muassa Suomeen kuuluneissa Raja-Karjalan pitäjissä, kuten Suojärvellä. Livvinkarjalaa eli aunuksenkarjalaa on puhuttu muun muassa Salmissa.

Varsinaiskarjalan murteita puhutaan Vienassa ja sisä-Venäjän karjalaisalueilla, esimerkiksi Tverin Karjalassa.
Karjalan kielen murteita on puhuttu Suomen entisen Raja-Karjalan pitäjissä, Salmissa, Suojärvellä, Suistamolla, Korpiselässä ja Impilahdella.
Nykyään karjalan kieltä puhuu maassamme viitisen tuhatta henkeä, jotka ovat oppineet kielen pääasiassa rajakarjalaisilta vanhemmiltaan tai isovanhemmiltaan.

Karjalan kieli on uhanalainen kieli.

Karjalan kieli on virallinen vähemmistökieli

Karjalan kielelle on myönnetty virallinen vähemmistökielen asema Suomessa. Asia vahvistettiin 27.11.2009 presidentti Tarja Halosen antamalla asetuksella.

Karjalan kieltä on elvytetty viime vuosina voimakkaasti. Vuonna 2009 saatiin karjalan kielen professuuri Itä-Suomen yliopistoon Joensuuhun. Nurmeksessa on käynnistynyt karjalankielinen päiväkoti. Myös karjalankielistä kirjallisuutta julkaistaan runsaasti. Karjalan Liitto on järjestänyt 1990-luvun alusta alkaen karjalan kielen kursseja.

Valtioneuvoston päätöksen mukaan karjalan kieleen sovelletaan eurooppalaista vähemmistökieliä ja alueellisia kieliä koskevaa peruskirjaa. Ennen karjalaa vastaavan aseman ovat Suomessa saaneet kolme eri saamen kieltä, romanikieli, jiddish, tatari, viittomakieli ja vanha venäjä.

Suomessa karjalankielisiä on uusimpien arvioiden mukaan suunnilleen 11 000. Lisäksi arviolta 20 000 ymmärtää karjalaa tai puhuu sitä ainakin vähän.