Karjalan Liitto
 

Kenraali Gustav Hägglund Karjalan Liiton Karjalaisilla kesäjuhlilla Lahdessa 17.6.2012 


Kunnioitetut sotiemme veteraanit,
Karjalan Liiton johto ja juhlavieraat!


Olen syvästi kiitollinen siitä, että minulle on suotu kunnia olla juhlapuhujana tässä Karjalan Liiton suuressa kesäjuhlassa. On hämmästyttävää kuinka jokaisena kesänä Karjalan heimo ja Karjalan ystävät kokoontuvat näin suuriin kansanjuhliin. Karjalaisten marssi halki Lahden katujen oli unohtumaton kokemus, kansallispukuisten naisten ja jämerien miesten rivit tässä salissa on sykähdyttävä näky.

Omat kokemukseni lapsuuden Karjalasta ja Viipurista jäivät valitettavan lyhyiksi, olinhan vasta vuoden ikäinen kun idän vainolainen riisti meiltä Suomen helmen, syntymäkaupunkini Viipurin ja Viipurin läänin Ison vihan rajaa myöten.

Juureni ovat kuitenkin vahvasti siellä. Isoisäni työskenteli työnjohtajana Valtion rautateiden Viipurin konepajalla. Isäni Woldemar Hägglund oli todellinen Karjalan kenraali. Hän pelasi jääpalloa mestaruussarjassa Viipurin Susissa, kirjoitti ylioppilaaksi Viipurin ruotsalaisesta lyseosta ja liittyi Viipurilaiseen osakuntaan. Hän lähti Venäjän sortovaltaan suivaantuneiden miesten etujoukossa Saksaan sotilaskoulutukseen. Sieltä hän palasi etukomennuskunnan johtajana jo syksyllä 1917 sukellusveneellä Suomeen ja edelleen kotikaupunkiinsa Viipuriin.

Viipurissa hän joutui ottamaan johtoonsa suojeluskunnan. Ainoana jääkäriupseerina Karjalassa hän sitten tammikuussa vuonna 1918 johti vain 24-vuotiaana Suomen vapaussodan alkutahdit, jotka johtivat Karjalan rintaman syntyyn. Aarno Karimo on kirjassaan Karjalan Nousu iskevästi kuvannut nämä tapahtumat. Viipurista lähti ylväs sähke Pojanmaalle  viikkoa ennen kuin sotatoimet siellä alkoivat : ”Karjala nousee kaikin miehinensä vapauttamaan maata anarkian häpeästä. Luotamme urheiden Pohjanmaan miesten täyttävän velvollisuutensa”. Monien mielestä vapaussodan aloittivat vikkelät karjalaiset kun hitaammat pohjalaiset vielä fundeerasivat. Tästä voidaan olla montaa mieltä, mutta se tiedetään, että sotatoimet Karjalassa saivat Mannerheimin aloittamaan venäläisten aseista riisunnan Pohjanmaalla viikkoa aikomaansa aiemmin.

Syntyessäni isäni komensi 2. divisionaa Viipurissa, jonka tehtävänä oli Kannaksen puolustuksen valmistelu. Talvisodassa hän kuitenkin johti mottitaisteluja Laatokan Karjalassa saarrostaen venäläisiä divisioonakaupalla. Jatkosodassa isäni laatima suunnitelma oli perustana Karjalan armeijan hyökkäykselle vuonna 1941. Hänen johtamansa VII Armeijakunta valtasi Äänislinnan, jonka komendantiksi hän sitten jäi. 

Suomen kansan taistelu olemassaolostaan II maailmansodassa hakee vertaistaan länsimaiden uuden ajan historiassa. Nelimiljoonainen kansa torjui yli 200 miljoonaisen jättivaltakunnan musertavan hyökkäyksen, eikä vain kerran vaan kahdesti: talvisodassa 1939-40 ja taas kesällä 1944. Kaikki muut Neuvostoliiton tulijyrän alle joutuneet valtiot vallattiin, raiskattiin, miehitettiin ja jäivät vuosikymmeniksi vieraan ikeen alle.

On kovin luonnollista että nämä valtiot ikeestä vihdoin vapauduttuaan ovat hakeutuneet suojaan suuremman kainaloon. Historiallisten kokemustensa perusteella niillä onkin täysi syy epäillä kykyään pärjätä omillaan. Yhtä luonnollista on, ettemme me samaistu tähän sotilaalliseen rupusakkiin, vaan huolehdimme omasta puolustuksestamme kuten olemme menestyksellä tehneet aiemminkin. Tässä suhteessa alamme olla maanosassamme sui generis, omaa luokkaansa.

Kohta kaikki EU-maat ovat ulkoistaneet puolustuksensa, ammattisotilaille ja/tai liittolaisille. Meillä sen sijaan on edelleen voimassa todella yleinen asevelvollisuus. Sen perustana on voimakas puolustustahto, kansalaisten valmius henkensäkin uhalla puolustaa maataan ja sen ihmisiä. Tämä on vahva osoitus siitä, että Suomi on asukkaidensa mielestä niin hyvä maa että sitä kannattaa puolustaa. Oma puolustuskyky on luotettavin vakuutus pahan päivän varalle.

Meneillään oleva puolustusuudistus on herättänyt levottomuutta kansalaisten keskuudessa. Onko nyt oikea aika leikata puolustusmenoja kun itäinen naapuri kaksinkertaistaa asemenonsa ja sen korkein sotilas käy meilläkin uhoamassa? Riutuuko puolustustahto kun varusmiesten maastoharjoituksia ja reservin kertausharjoituksia leikataan? Pystytäänkö koko maata puolustamaan kun sodan ajan vahvuus laskee 230 000 mieheen?

Kyllä pystytään. Maanosassa, jonka maat kilvan leikkaavat asevoimiaan, on Suomen 230 000 mieheen supistetukin armeija vahva tekijä. Se on monta kertaa suurempi kuin minkään vertailukelpoisen maan, kuten muut pohjoismaat. Se on samaa kokoluokkaa kuin meitä yli10 kertaa väkirikkaampien Englannin, Ranskan tai Saksan. Turha on pelätä, ettei meitä kriisin tullen huolittaisi liittolaiseksi; lähes ainoana puolustuksestaan huolehtineena maana meille kyllä riittäisi kosijoita yli tarpeenkin.

Sankarillisesta taistelustaan huolimatta Suomi joutui luovuttamaan idän ryöstäjälle kymmeneksen pinta-alastaan. Käytännöllisesti katsoen kaikki karjalaiset lähtivät sieltä mieluummin evakkoon kuin jäivät hirmuvallan alle. Siirtokarjalaisten asuttaminen hoidettiin esimerkillisesti. Sijoitussuunnitelmissa pyrittiin siihen, että samalta seudulta kotoisin olevat evakot pääsisivät asumaan lähelle toisiaan. Näin tärkeä yhteisöllisyys kasvoi samoja kokeneiden evakoiden voidessa purkaa tuntojaan ja muistella kotiseutuaan. Samalla syntyi karjalaiskyliä, joissa entiset naapurit elelivät taas lähekkäin.

Kaupunkilaiset ja teollisuusväestö hakeutuivat suurempiin kaupunkeihin ja asutuskeskuksiin. Hämeen lääniin sijoittui eniten siirtokarjalaisia joka hyviv näkyy tänäkin päivänä. Vuosikymmenten saatossa karjalaisuus on levittäytynyt lähes joka sukuun. Meissä kaikissa siis elää pieni karjalainen.

Lahti sopii mainiosti karjalaisten suurjuhlan pitopaikaksi. Tänne rantautui niin suuri joukko evakkokarjalaisia että he löivät leimansa koko kaupunkiin. Kouvolalaiset vieläkin katuvat sitä että ohjasivat evakkojunat länteen sen sijaan että olisivat purkaneet ne jo Kouvolassa. Olin täällä kadettina 52 vuotta sitten joukko-osastoharjoittelussa. Ihastuin siinä määrin Lahden kauniisiin ja iloisiin tyttöihin että päätin hakea valmistuttuani Ratsujääkäripataljoonaan. Kohtalokseni koitui kuitenkin ruotsin kielen taito, minkä johdosta jouduin Uudenmaan prikaatiin. Niinpä vasta nyt pääsen jälleen katsastamaan Lahden kauniita tyttöjä – varmaan kannaltani hieman liian myöhään.

Karjalaiset eivät jääneet odottamaan lihapatoja kotiin tuoduiksi vaan työteliäinä ja hoksaavaisina rakensivat uuden elämän uusissa oloissa. Meillä on suuri joukko juuriltaan karjalaisia yrityksiä ja yhteisöjä jotka toimivat tänäkin päivänä. Se on heimon ominaispiirre, että asiat laitetaan sujumaan ja ne lutviutuvat. Taivutaan tarvittaessa vaikka aidan vittakseksi, mutta ei taituta, sanoi eräs tapaamani mukava karjalaismies.

 Karjalaisjuurisia tapaa merkittävissä työtehtävissä niin yrityksissä kuin politiikankin saralla. Ei ole pelätty vastuuta vaan on rakennuttu suomalaista yhteiskuntaa muutoksesta toiseen. Karjalan Liiton puheenjohtajanakin vaikuttanut valtioneuvos Johannes Virolainen oli oivallinen esimerkki miten asiat ratkaistaan älyllä ja huumorilla.

Suomen kenraalikunnasta hyvin suuri osa on juuriltaan Karjalasta. Tämä ilmentää karjalaisten vahvaa puolustustahtoa. Idän ja lännen rajamailla asunut karjalan heimo on kokenut sodan kauhut kautta historiansa. Niinpä karjalaiset ymmärtävätkin puolustuksen tärkeyden ja tukevat tehokasta maanpuolustusta.

Elämänmyönteisyys, toisten huomioon ottaminen ja yhteisöllisyys ovat sellaisia eväitä elämän repussa, jotka auttavat selviämään vaikeuksien yli. Nauru ja laulu kuuluvat karjalaisten tapaamisiin sekä perinteiden kunnioitus oman kulttuurin säilyttämisessä ja siirtämisessä seuraaville polville. Heimokulttuurit ja omien juurien etsiminen on vahvistunut kansainvälistyvässä maailmassa, on tärkeää tietää kuka on ja mistä tulee.

Viipurissa käydessäni sydän sykkii tiuhaan ja väistämättä mielen täyttää ajatus entäpä jos historian kulku olisi toinen? Viipuri oli Suomen kansainvälisin kaupunki ja Terijoki Pohjolan Riviera. Jos kehitys olisi jatkunut, meillä olisi todennäköisesti upea alue joka olisi turistien Mekka kesällä siinä kun Lappi talvella. Historiaa emme voi muuttaa ja olemme sidoksissa kansainvälisiin sopimuksiin, mutta voimme muistella ja vaalia kulttuuriamme.

Hyvä juhlayleisö!


 Näinä aikoina, kun nuoremmat sukupolvet astuvat vastuisiin niin omassa elämässään kuin Suomen tulevaisuuden vartijoina, haluan kannustaa nuoria kansainvälistymään, ymmärtämään eri kansallisuuksia mutta silti säilyttämään isänmaan rakkauden ja arvostuksen. Tärkeää on tuntea oman maan historia, miten suurten vaikeuksien ja uhrauksien kautta meistä on kehkeytynyt arvostettu ja menestyvä itsenäinen maa.   Hyvä tasa-arvoinen yhteistyö syntyy toisten kunnioituksesta ja se kantaa ystävyyssuhteisiin niin henkilöiden kuin kansojen välillä.

Karjalainen kulttuuri ja heimohenki elävät vahvana, kenties vahvempana kuin koskaan. Viime vuosina on näkynyt yhä enemmän vaikutteita karjalaisuudesta eri taiteen aloilla juuri nuorten tekemänä. Lisäksi karjalainen ruokakulttuuri on valloittanut suomalaiskodit laajasti. Karjalanpiirakoiden perään haikailee varmaan sekin hämäläisisäntä joka nuukana miehenä piti tuhlauksena evakoiden jokaviikkoista piirakan paistamista väittäen, että helvettiin ne karjalaiset tuota menoa joutuu, ei taivaassakaan piirakoiden takia joka lauantai uunia lämmitetä.

Juuri karjalainen kulttuuri eri muodoissaan ennustaa hyvää ja toimintarikasta tulevaisuutta myös Karjalan Liitolle, jota haluan vielä kiittää yhteisöllisyyden vaalimisesta ja kulttuuriperinteen siirtämisestä, joka on aistittavissa tässäkin juhlassa.

Karjalaisilla on syytä olla ylpeitä heimostaan ja sen saavutuksista. Karjalaiset ovat olleet eturivissä mukana rakentamassa sotien jälkeen köyhästä siipirikosta Suomesta yhden maailman kilpailukykyisimmistä maista ja luomassa hyvinvointiyhteiskuntaa, jonka koulutusta mm. käydään ihastelemassa eri puolilta maailmaa. Nämä juhlat ovat karjalaisen hengen voimannäyte. Säilyköön uskomme tulevaisuuteen, kyllä me pärjäämme näissä sittenkin aika hyvissä oloissa kun olemme pärjänneet paljon vaikeammissakin. Kaikukoon laulu ja nauru heimomme parhaitten perinteiden hengessä tänäkin päivänä.



Tulosta sivu
 
Poutapilvi web design Oy