Karjalan Liitto
 

Paluu poltettuun maahan – Lapin siirtoväen kokemuksia
FT Marianne Junila

Suomalaista ilmapiiriä hallitsivat talvisodan jälkeen turvattomuus ja epävarmuus. Lappilaiset olivat kokeneet erityisen huolestuttavaksi sen, ettei läänin itärajalle ollut sijoitettu juuri lainkaan suomalaisia joukkoja aluetta puolustamaan.  Kun saksalaiset joukot saapuivat alueelle hieman ennen jatkosodan alkamista, se lisäsi merkittävästi alueellista puolustuskykyä ja asukkaiden turvallisuuden tunnetta.

 

Saksalaiset joukot kuuluivat yli kolme vuotta lappilaiseen arkeen, ja rinnakkainelo sujui ilman vakavia välirikkoja. Kun Suomi irrottautui sodasta syksyllä 1944, joutuivat niin saksalaiset sotilaat kuin paikalliset asukkaatkin jättämään Lapin.

 

Evakuointi oli tapahtunut kiireessä ja epävarmana siitä, oliko Lappiin koskaan enää palaamista.  Siksi lappilaiset kokivat itsensä suorastaan onnekkaiksi, kun kävi selväksi, että sota oli kyllä tuhonnut alueen perinpohjaisesti, mutta sitä ei ollut menetetty.

 

Paluu kotiseudulle paransi evakossa kalvaneen koti-ikävän, mutta monta muuta vaikeutta oli voitettavana. Sotatoimien jäljiltä alue oli vankasti miinoitettu, ja onnettomuuksissa kuoli ainakin parisataa ja vammautui monta sataa ihmistä. Evakossa saadut tartunnat ja alkeelliset asunnot saivat aiemmin harvinaisen tuberkuloosin leviämään kulovalkean tavoin.  Evakko- ja jälleenrakennusaika olivat olleet kohtalokkaita varsinkin pienimmille lappilaisille, joiden keskuudessa kuolleisuus nousi hälyttävän korkeaksi.

 

Paluun riemuun sisältyi paljon pettymystä ja surua, jotka haudattiin jälleenrakennuksen toimekkuuteen.


Tulosta sivu
 
Poutapilvi web design Oy