Otteita piirin toiminnasta vuosilta 1964 – 2004

Pohjois-Karjalan Karjalaisseurapiirin perustava kokous, joka johti myös piirin merkitsemiseen yhdistysrekisteriin, pidettiin Joensuussa 6. päivänä syyskuuta 1964. Mutta kuten kokouksen avaaja, kansanedustaja Ale Holopainen, avauspuheessaan totesi, kaksi kertaa aikaisemminkin piiriä oli jo yritetty perustaa, mutta toimet olivat jääneet vain yrityksiksi. Niilo Yrjölän kirjoittamassa teoksessa ”Karjalan kansan puolesta” tosin todetaan, että Pohjois-Karjalan karjalaisseurapiiri oli saatu luoduksi jo vuonna 1948?
Perustamisasiakirjan allekirjoittaminen annettiin kolmen seuran, Liperin Karjalaisten, Juuan Karjalaseuran ja Heinäveden Karjalaisten edustajien toimeksi. Kokouksessa hyväksyttyjen mallisääntöjen mukaisesti yhdistyksen tehtävänä oli olla yhdyselimenä alueensa karjalaisseurojen ja Karjalan Liitto ry:n välillä, tehostaa ja valvoa alueellaan toimivien karjalaisseurojen toimintaa sekä toimia muulla tavoin alueensa karjalaisten taloudellisen, sosiaalisen ja henkisen aseman tukemiseksi.
Piirin ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin yksimielisesti Ale Holopainen, jonka toimikausi kesti vuoden 1970 kevääseen saakka.
Tomerasti johtokunta aloitti työnsä, sillä heti seurojen kesken järjestettiin toimintakilpailu Karjalan Liiton vastaavan kilpailun pistetaulukkoa ja sääntöjä noudattaen. Tosin merkinnät tuloksista ovat vain kahdelta ensimmäiseltä vuodelta, ja voitto on mennyt molempina vuosina Juuan Karjalaisseuralle.
       Toiminnan suunnittelussa laajakantoisin oli heti piirin perustamisen jälkeen vireille pantu kioskihanke, jota yritettiin usean vuoden ajan viedä eteenpäin, mutta vuonna 1968 jouduttiin toteamaan, ettei ole mahdollisuuksia hankkeen toteuttamiselle.
Uusien jäsenseurojen perustaminen oli johtokunnassa esillä alusta lähtien. Vuosikokouksessa 1969 jäsenluetteloon on lisätty Kiteen Karjalaiset. Muita merkintöjä jäsenistömuutoksista ei ole kirjattu.
      Keväällä 1970 piiri sai uudeksi puheenjohtajakseen Alli Vaittinen-Kuikan, ja saman vuoden alusta myös uudet säännöt, joiden mukaan johtokunnan nimi muuttui hallitukseksi.  Toimintasuunnitelmaa pohtiessaan hallitus katsoi parhaillaan käynnissä olleen Helsinkiin suunnitellun Karjala-talon rakennushankkeen keräystavoitteen kehitysalueen kohdalta liian korkeaksi. Uusia seuroja suunniteltiin perustettavaksi Valtimolle, Enoon ja Rääkkylään. Samoin päätettiin aloittaa keväällä 1971 kyykän pelaaminen oikein aktiivisesti. Uuden puheenjohtajan myötä hänen siviiliammattinsa perusteella toimintasuunnitelmiin tuli mukaan sosiaalinen toiminta, kuten äitileirit ja muu huoltotyö, jota ei ole eritelty. Yleensä tarkoituksena oli järjestää tilaisuuksia, jotka elvyttäisivät seurojen ja piirin toimintaa. Varojen keräyksenä jäsenmaksujen lisäksi suunniteltiin arpajaisia, myyjäisiä ja muuta myyntitoimintaa.
Asiakirjoissa tulee nyt täydellinen kuuden vuoden katkos, ja seuraava merkintä on vasta vuosikokouksesta 13.3.1977, jonka pöytäkirja ei kerro toiminnasta mitään. Seuraavalta vuodelta on vain yksi hallituksen kokouksen merkintä, jonka mukaan suunnitteilla oli mm. piirin 15-vuotisjuhla, muuta merkintää ei juhlasta löydy. Suunnitelmissa pysyi edelleen erittelemätön sosiaalinen työ ja osallistuminen yhteisvastuukeräykseen.
Vuosikokouksessa 31.3.1979 Alli Vaittinen-Kuikan tilalle puheenjohtajaksi valittiin Heikki Koukkunen, jonka kaudella tulivat erikoisesti tutuksi sekä Bomba Nurmeksessa että rajakarjalainen kulttuuri eri muodoissa.
Vuoden 1979 toimintakertomuksen mukaan puheenjohtaja oli esiintynyt rajakarjalaisen ohjelmaryhmänsä kanssa eri puolilla maata ja lähes säännöllisesti Bomballa. Piirin käynnistämän Bomban tsasounan hyväksi toimeenpannun keräyksen tuloksena pyhäkölle oli saatu lahjaksi ikonit. Myös piiri oli omaa toimintaansa varten saanut varoja lähinnä Bomballa pidetyillä arpajaisilla.
       Seuraavinakin vuosina yhteistyö Bomban kanssa oli jatkunut tiiviinä. Siellä oli järjestetty mm. kahdet rajakarjalaisen perinteen kurssit sekä Karjalan Liiton karjalaisen kulttuurikeskuksen kanssa järjestöseminaari. Yhteistyö oli tuottanut piirillekin taloudellista hyötyä, sillä arpajaistulojen lisäksi Bomban kiinteistö Oy:n hallitukselta saatiin 1 300 markan raha-avustus.
Vuoden 1980 aikana tavoiteohjelmaan sisältyi uusi ja erittäin vaativa kohde; Joensuun Kissamäen alueelle suunnitellun karjalaiskylän perustaminen. Hankkeesta kuitenkin jouduttiin myöhemmin luopumaan.
Vuosikokouksessa 5.3.1983 Heikki Koukkusen tilalle puheenjohtajaksi valittiin Eeva Turunen. Heikki Koukkusen kuoleman johdosta toiminta on kyseisenä vuotena jäänyt vähäiseksi, mutta piiri kuitenkin osallistui rahankeräykseen, joka järjestettiin Joensuun yliopiston perinneprofessuuria varten.
Seuraavien vuosien toiminnassa vuonna 1986 pidetty naistoimikunnan perustava kokous merkitsi suurta käännettä vuotuisessa tulon hankinnassa. Perustamisestaan lähtien naistoimikunta on jäsenten vaihtuvuudesta huolimatta ollut piirin taloudellisen toiminnan selkäranka. Naistoimikunnan jäsenten suorittamalle työlle kuuluu kiitos siitä, että piirin vuosituloksesta on aina riittänyt varoja normaalitoiminnan rahoitukseen.
Vuoden 1987 aikana oli jälleen esillä sääntöjen muutos. Nyt nimi muuttui Karjalaisseurojen Pohjois-Karjalan piiriksi, ja hallituksen jäsenten määrä kolmeksitoista sekä toimikausi kolmeksi vuodeksi. Samalla vuosikokous muuttui kahdeksi piirin kokoukseksi; kevät- ja syyskokoukseksi.
Vuonna 1988 nousi esille kysymys Karjalan Liiton kesäjuhlien järjestämisestä Joensuussa seuraavana vuotena. Omin voimin juhlien järjestäminen todettiin liian raskaaksi, joten pääorganisaattoriksi pyydettiin evl. Aulis Laine, ja hänen avukseen nimitettiin juhlatoimikunta. Juhlatoimikunta puolestaan jakautui peräti 15 eri toimikuntaan. Seurat osallistuivat kiitettävän aktiivisesti juhlan järjestelyihin ja itse juhlat olivat onnistuneet, myös taloudellisesti.
Syyskokouksessa 1989 vaihtui jälleen puheenjohtaja ja Eeva Turusen tilalle  valittiin Aarre Partanen, jonka toimikaudella alkoivat piirin järjestämät matkat erilaisiin kohteisiin.
 Erittäin suosituiksi tulivat kylpylä- ja teatterimatkat, mutta matkoja ulotettiin myös muihin kohteisiin, kuten esimerkiksi ruskamatka Ylläkselle ja matka karjalaisseurojen piirin vieraaksi Lappeenrantaan. Myös laivaristeilyt Ruotsiin tulivat tutuiksi ja kun rajat aukenivat itään, niin vierailtiin myös rajantakaisissa lähipitäjissä ja Sortavalassa.
Vuosikymmenen vaihteessa Karjalan Liittoa kohtasi vaikea rahoituskriisi, joka aiheutti piirille velvoitteen osallistua itse sekä patistaa myös seuroja osallistumaan ”rahoitustalkoisiin” liiton toiminnan jatkuvuuden turvaamiseksi.
Piirin omaa taloutta pyrittiin tukemaan myymällä kouluihin Koulu Karjala –lehteä, johon liittyen järjestettiin koululaisille kirjoituskilpailu aiheesta perhe ja suku Karjalassa.
Keväällä 1993 järjestettiin Joensuussa Karjalan Liiton valtakunnalliset hengelliset päivät, jotka vaativat piiriltä ja jäsenseuroilta runsaasti työtä, mutta toivat mukanaan myös onnistumisen iloa, sillä arvion mukaan tilaisuuksiin osallistui noin 600 henkilöä.
       Seuraavan puheenjohtajan valinta 1995 tapahtui poikkeuksellisesti vasta kevätkokouksessa, joten uusi puheenjohtaja Unto Kortelainen aloitti kautensa heti kokousta seuranneena päivänä.
Karjalan Liiton vuoden 1995 teemana oli karjalan kieli ja kirjallisuus, niinpä sen merkeissä järjestettiin karjalaisen kirjallisuuden näyttely Postitalossa ja Kalevalan päivänä luettiin Kalevalaa kahvila Soropissa keskeytyksettä kolmen tunnin ajan.   Myös karjalan kielen oppimista edistävää toimintaa ryhdyttiin tukemaan.
Vuoden 1995 aikana aloitettiin ekumeenisten tilaisuuksien järjestämisen seurakuntien tiloissa.
Joensuun kaupungin taholta oli tiedusteltu Karjalan Liiton kesäjuhlien järjestämismahdollisuutta Joensuussa kaupungin 150-vuotisjuhlavuotena 1998. Piiri tutkia asiaa ja tiedusteli myös seurojen halukkuutta järjestelyvastuuseen. Hanke kuitenkin sillä kertaa kariutui sekä laulujuhlien samanaikaisuuden että seurojen epäröinnin vuosi.
Vuonna 1999 ryhdyttiin viettämään marraskuun ensimmäisenä sunnuntaina erityistä Karjalaisuuden päivää. Piiri järjesti  päivän kunniaksi samana vuotena erittäin onnistuneen juhlatilaisuuden ja 2000 seminaarin, jonka teemana oli karjalan kieli ja karjalainen maisema.  
Huhtikuun alussa 2000 pidettiin Joensuussa jälleen valtakunnalliset hengelliset päivät, jotka kokosivat eri tilaisuuksiin runsaan osanottajajoukon.
Syyskokouksessa 2000  uudeksi puheenjohtajaksi valittiin  Ensio Larema.
Vuonna 2001 piiri toimi Karjalaisuuden päivän valtakunnallisen pääjuhlan järjestäjänä. Päivä aloitettiin juhlajumalanpalveluksella Pyhäselän kirkossa ja liturgialla Pyhän Nikolaoksen kirkossa Joensuussa. Pääjuhlaa vietettiin Pohjois-Karjalan Opistolla Niittylahdessa.
Vuonna 2002 alkoi suunnittelu Karjalan Liiton vuoden 2004 kesäjuhlien viettämiseksi Joensuussa. Liiton hyväksyttyä piirin anomuksen alkoi juhlien valmistelu, joka tarjosi piirille täystyöllisyyden.
Jäsenseurojen määrässä on vuosikymmenien aikana tapahtunut sekä nousua että laskua. Piiriä perustettaessa seurojen määrä oli 12. Korkeimmillaan eli 17 se on ollut 1990-luvun alkuvuosina. Siitä se on vähitellen pudonnut ollen tällä hetkellä sama kuin neljäkymmentä vuotta sitten eli 12.
Mikä on sitten piirin tulevaisuus? Se on täysin riippuvainen seuroista. Jos on toimivia seuroja, elää myös piiri. Tällä hetkellä jäsenistön keski-ikä on korkea, mutta ainakin eräiden seurojen kohdalla on nähtävissä lievää nuorentumista. Tämä antaa toivoa siihen, että myös piiri seurojen edustajana voi tulevaisuudessakin sääntöjensä mukaisesti vaalia karjalaista kulttuuria.
Unto Kortelainen   7.11.2004