Karjalaseurojen Satakunnan piirin hengellinen tilaisuus Kiikoisissa 4.11.2012

Karjalaseurojen Satakunnan piirin alueen kaakkoiset jäsenseurat Äetsän Karjalaseura, Huittisten Karjalaseura ja Vammalan Karjalaseura järjestävät vuorovuosina hengellisen tilaisuuden, joka on usein ollut samalla koko piirin yhteinen hengellinen tilaisuus ja näin se oli myös kuluvana vuonna. Tällä kertaa järjestelyvuorossa oli Äetsän karjalaseura. Tilaisuus järjestettiin Kiikoisissa, jossa ei toimi omaa karjalaseuraa, mutta sekä syntyperäisiä että myöhempien polvien karjalaisia asuu paikkakunnalla edelleen. Kiikoisten karjalaiset ja Kiikoisten seurakunta olivat yhteistyössä järjestämässä tätä arvokasta tilaisuutta, jossa oli läsnä useita kymmeniä henkilöitä. Hengellisen tilaisuuden viettämiselle tällä kertaa Kiikoisissa oli luonnollinen peruste, sillä 20.6. tänä vuonna tuli kuluneeksi 50 vuotta Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkin pystyttämisestä hautausmaalle Kiikoisten Karjalaisten toimesta. Hankkeen puuhaihmiset olivat saaneet sen toteuttamiselle useiden liikelaitosten ja pankkien tuen, mikä mahdollisti sen onnistumisen. Muistomerkin on suunnitellut taiteilija Kirsi Liimatainen ja siihen kirjoitetut sanat ”Autuas se kansa, jonka Jumala Herra on” muistuttavat edelleen meitä siitä, että Jumala on sekä yksittäisten ihmisten että kansakuntien menestyksen takana. Se ihminen tai kansa, joka Jumalansa hylkää, ei menesty.

Kuva 1: Kunnioituksen ja kiitoksen osoituksena menneille sukupolville ja heidän työlleen tulevien sukupolvien hyväksi laskettiin havuseppele Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkille. Kuvan on ottanut Tuija Kaasalainen.Hengellinen tilaisuus aloitettiin seppeleen laskulla edellä mainitulle Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkille. Seppeleen laskijoina toimivat Arja Tuomola ja Taisto Ahvonen. Tämän jälkeen laulettiin yhdessä virsi n:o 30 ”Maa on niin kaunis”. Seppeleen laskun jälkeen siirryttiin Kiikoisten seurakuntatalolle, jossa tilaisuus jatkui. Aluksi vieraille tarjottiin, kuinkas muuten, maistuvat kahvit karjalan piirakoiden kera. Kahvin jälkeen Äetsän Karjalaseuran puheenjohtaja Markku Pärssinen piti avauspuheen, jossa hän palautti kuulijoiden mieleen Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkkihankkeen vaiheita ja muistomerkin paljastustilaisuutta. Muistomerkki on kunnianosoitus kotinsa ja kotiseutunsa menettäneille sekä uuden elämän rakentaneille karjalaissukupolville. Se on näkyvä kiitollisuuden osoitus, jonka äärellä voi hiljentyä muistelemaan omaisia ja esivanhempia, jotka on haudattu nykyisen rajan taakse jääneen Karjalan kirkkomaihin. Samalla se on kunnianosoitus niille kymmenille tuhansille sankareille, jotka antoivat henkensä taistellessaan Isänmaan ja sen tulevaisuuden puolesta. MTK Satakunnan toiminnanjohtajana toimiva Markku Pärssinen totesi kuluvan vuoden olevan samankaltainen kuin muistomerkin paljastusvuosi 1962. Molemmat ovat pahimpia katovuosia sotien jälkeen. Puheensa lopuksi Markku Pärssinen osoitti kiitoksensa kaikille tilaisuuden järjestäjille unohtamatta tarjoiluista vastanneita emäntiä.

Kuva 2: Hengellisen tilaisuuden avaussanat lausui Äetsän Karjalaseuran puheenjohtaja Markku Pärssinen. Hän toimi myös tilaisuuden juontajana. Kuvan on ottanut Tuija Kaasalainen.

Tilaisuuden alkuhartauden piti Kiikoisten kirkkoherra Matti Vähäkainu. Hän palasi juuri 3.11. vietetyn pyhäinpäivän aiheisiin. Muistojen kynttilät muistuttavat meitä edesmenneistä sukupolvista. Pyhäinpäivässä yhdistyvät kaikkien pyhien päivä ja kaikkien uskovien vainajien muistopäivä. Jumala kutsuu luokseen kaikki kuormien uuvuttamat ihmiset ja lupaa antaa heille levon. Lepo ei kuitenkaan tarkoita pelkkää paikallaan olemista, vaan toimintaa hyvän puolesta. Kirkkoherra totesi Karjalan heimon olevan eniten menetyksiä kokenut heimo Suomen historiassa. Ennen viime sotia Karjala kuitenkin menestyi toiminnan eri alueilla. Sotien aiheuttamat menetykset jättivät karjalaisiin pysyvän kaipuun kotiseudulle, mutta samalla on aina ollut elettävä tätä päivää ja katsottava myös tulevaisuuteen. Ilman Jumalan apua ja Hänen antamiaan voimia ei olisi selvitty sotien rasituksista eikä kotinsa jättämään joutuneiden ihmisten uuden elämän järjestämisestä. Pyhäinpäivään kuuluu myös tulevaisuus ja uskoon uuden luominen. Kun päämäärä on selvillä, sujuu matkanteko helpommin kuin epävarmuuden vallitessa. Uusi elämä alkaa jo nyt, kun suostumme ottamaan vastaan Jumalan lahjoittaman armon.

Alkuhartauden jälkeen esiintyi seurakunnan lapsikuoroa edustanut duo Karoliina Jaakola ja Milla Kaistamo kanttori Elisa Hännisen säestäessä. Tyttöduo esitti varmalla esiintymistaidolla kolme puhuttelevaa hengellistä laulua ja sai osakseen yleisön runsaat aplodit. Lasten jälkeen sai esiintymisvuoron ikinuori Vilma Vepsä, joka on syntynyt Karjalan Jääskessä. Hänen evakkotiensä on johtanut Ulvilaan, jossa hän on mm. päässyt ripille v. 1946. Ulvilan vanha kivikirkko on tullut sittemmin hänelle rakkaaksi pyhäköksi, jonne sisään astuminen palauttaa mieleen muistot synnyinkotiseudulta Jääskestä. Ennen varsinaisen tarinoinnin alkamista hän tiedusteli, kuinka moni kuulijoista oli syntynyt Karjalassa. Reippaasti yli kymmenen kättä nousi ylös. Vilma Vepsän tarina liittyy osin tähän päivään osin Karjalassa vietettyyn lapsuuteen ja kouluaikoihin. Hän kertoi olleensa kuluvan syksyn aikana kolmessa eri koulussa kertomassa omasta kouluajastaan Karjalassa. Suurimmassa koulussa oli ollut kuulijoina 650 oppilasta. Hän kertoi vaikuttuneensa siitä, miten hiljaa lapset kuuntelivat hänen puheensa loppuun ja miten innokkaasti lapset esittivät kysymyksiä elämästä ja koulunkäynnistä Karjalassa. Juoksivatpa monet vielä hänen peräänsä ja pyysivät nimikirjoituksia. Hän oli kertonut oppilaille, miten hänen oma koulunkäyntinsä keskeytyi Neuvostoliiton suoritettua ilmahyökkäyksen hänen kotipaikkakunnalleen. Sota synnytti pelon pieneen lapseen. Pian oli jätettävä kotiseutu, jolla kuusi sukupolvea oli asunut samalla paikalla. Evakkotaipaleelle lähdettiin 40 asteen pakkasessa tavaravaunussa, jossa oli laverit päädyissä ja kamiina keskellä vaunua. Alkumatkalla olivat jatkuvana uhkana vihollisen ilmahyökkäykset. Junamatka kesti viisi vuorokautta. Vastaanotto päätepisteessä ei ollut kovin ystävällinen. Muistojensa ja elämänkokemuksensa perusteella Vilma Vepsän sanoma lapsille oli ollut ja on: ”Rakastakaa toisianne”. Hän totesi vielä, että ”Karjalaisuus on sielun ääntä”. Väkisin on Karjalasta jouduttu lähtemään, mutta lopulta hyvin on kuitenkin pärjätty. Uusin olosuhteisiin on sopeuduttu, mutta ei sulauduttu. Sen verran ollaan kuitenkin erilaisia. Kuten Vilman mainitsemat koululapset, myös hengellisen tilaisuuden osanottajat kuuntelivat hiljaa ja herkin mielin hänen tarinointiaan, jonka päätyttyä puhuja palkittiin runsain kätten taputuksin.

Kuva 3: Karoliina Jaakola (kuvassa vasemmalla) ja Milla Kaistamo lauloivat itsensä kuulijoiden sydämiin. Taustalla säestäjänä toiminut kanttori Elisa Hänninen. Kuvan on ottanut Tuija Kaasalainen.

Välillä laulettiin yhdessä Ilmari Hannikaisen J. F. Granlundin runoon säveltämä hengellinen laulu ”Kotomaamme” ja Kreetta Haapasalon ”Kanteleeni”. Seuraavaksi ”paljasjalkainen kiikoislainen”, mutta jääskeläissukuinen Liisa Jokela haastatteli Kiikoisissa asuvia tai asuneita Karjalassa syntyneitä henkilöitä. Hän totesi Kiikoisiin asutetun suhteellisen vähän karjalaisia. Evakkomatkalla täällä pysähtyi joksikin aikaa noin 500 karjalaista, mutta vain 13 asutustilaa ja 14 rintamamiestilaa perustettiin. Haastatelluista Elvi Eskola (e. Skaffari) kertoi evakkomatkan jälkeisestä elämästä Raudun kylässä ja siitä, miten nopeasti lapsi oppi ”kaksikieliseksi” eli koulussa puhuttiin paikallista murretta, mutta kotona edelleen karjalan murretta. Siihen aikaan lapset joutuivat osallistumaan kodin askareisiin ja olemaan välillä koulustakin poissa sen vuoksi. Elvi Eskola totesi lopuksi, että Raudun kylässä kaikki ovat hyviä naapureita ja ystäviä. Saman viestin välitti myös toisena haastateltavana ollut Matti Ahvonen. Hänelle rippikoulu oli ollut ”kovin koulu”, mikä ei kuitenkaan johtunut kirkosta, vaan siitä, että rippikoulu ajoittui heti paikkakunnalle ja uusiin olosuhteisiin tuloon, seurakunta ja sen toimintakulttuuri eivät olleet vielä tuttuja. Sittemmin Matti Ahvosen elämäntie johti Kiikoisista Keikyään, joka nykyisin on osa Sastamalaa.

Kanttori Elisa Hänninen esitti yksinlauluna Kari Tikan säveltämän ja sanoittaman laulun ”Jumalan suuri lahja”, jonka jälkeen Vpl. Pyhäjärvellä syntynyt rovasti Tauno Wikström lausui päätössanat. Hänen mielestään ihmisten tulee hyväksyä vajavaisuutensa ja epätäydellisyytensä: ”Älkää pyrkikö täydellisyyteen. Meillä on täysi kotiintulo-oikeus Jeesuksen luokse.” Rovasti Wikström päätti puheensa Herran siunaukseen, jonka jälkeen laulettiin yhdessä virsi 341: Kiitos sulle Jumalani.

Lopuksi Huittisten Karjalaseuran puheenjohtaja Heikki Kiiski kiitti kaikkia tilaisuuden järjestelyissä mukana olleita lämminhenkisestä ja arvokkaasta tilaisuudesta. Oli sykähdyttävää laulaa seppeleen laskun jälkeen Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkin äärellä ”Maa on niin kaunis”. Hänellä itsellään on siteet Kiikoisiin, sillä hänen perheensä tie on johtanut Vpl. Pyhäjärveltä Alavuden kautta Kiikoisten Tervahautaan ja myöhemmin edelleen nykyisille asuinsijoille. Hänellä on juuret Vpl. Pyhäjärven lisäksi sen naapuripitäjässä Sakkolassa.  Heikki Kiiski ilmoitti, että hengellisten tilaisuuksien järjestämisen perinne jatkuu ja seuraava vastaava tilaisuus järjestetään Huittisten Karjalaseuran toimesta. Hän toivotti kaikki tervetulleiksi vuoden päästä Huittisiin, samoin hän toivotti läsnä olleille hyvää loppusyksyä ja alkavaa joulun odotusta.

Satakunnan piirin hengellinen tilaisuus

pidetään  Äetsän/Kiikoisten, Huittisten ja Vammalan Karjalaseurojen järjestämän hengellisen tilaisuuden yhteydessä Kiikoisten seurakuntatalossa (osoite Kiikoistentie 300) su 4.11.2012. Tilaisuus aloitetaan seppeleenlaskulla Karjalaan jääneiden muistomerkillä klo 13.00 (paasi sijaitsee seurakuntatalon vieressä). Tänä vuonna tulee on kulunut  50 vuotta siitä, kun karjalaisten aloitteesta Kiikoisten kirkkomaalle pystytettiin muistomerkki, jonka äärellä voi hiljentyä muistamaan Karjalaan haudattuja omaisia ja menneiden sukupolvien edustajia.

Yleisöä pyydetään saapumaan paikalle ajoissa.

Tilaisuuden käytännön järjestelyistä vastaa Äetsän Karjalaseura ry. Kahvitarjoilu ja ohjelmaosuus pidetään seurakuntatalossa heti seppeleenlaskun jälkeen. Lisätietoja saa Äetsän Karjalaseuran puheenjohtajalta Markku Pärssiseltä , puh 0400 221948.

Tervetuloa !!!

Muista myös !

Sastamalan seurakunta järjestää yhteistyössä Äetsän Karjalaseura ry:n kanssa Karjalaisen kansan messun Keikyän kirkossa (osoite Akuntie 7, Sastamala) su 28.10.2012 klo 18. Saarnan tilalla esitetään evakkonäytelmä.  Mukana PieniSuuriMissio.

Tervetuloa myös tähän tilaisuuteen !

Hengellisen toimikunnan toimintasuunnitelma vuodelle 2012

Hengellinen toimikunta vastaa piirin erilaisten hengellisten tapahtumien järjestämisestä, mikä tapahtuu yleensä yhteistyössä yhden tai useamman jäsenseuran kanssa. Piirin vastuulle osoitetut valtakunnalliset hengelliset tapahtumat järjestetään yhteistyössä Karjalan Liiton kanssa.

Kristinusko sekä hengellinen perinne ja kulttuuri kuuluvat perinteisesti tärkeänä osana karjalaisuuteen. Hengellinen perinne jakautuu lisäksi luterilaiseen ja ortodoksiseen tunnustuksellisuuteen. Useissa tapahtumissa on otettava huomioon nämä hengellisen perinteen haarat ja järjestää eri kirkkokuntiin kuuluville omat tilaisuutensa. Hengellisiä tapahtumia ei useinkaan voida järjestää kokonaan ekumeenisina.

Vuonna 2012 piiri pyrkii järjestämään hengellisen tapahtuman yhteistoiminnassa Huittisten, Vammalan ja Äetsän Karjalaseurojen kanssa. Em. seurojen hengellinen tapahtuma on perinteisesti järjestetty syksyllä pyhäinpäivän jälkeisenä sunnuntaina. 

Karjalaisten kesäjuhlien 2013 hengellisten tapahtumien suunnittelu toteutetaan suurelta osin vuonna 2012. Samalla tehdään tapahtumiin liittyvät tila- ja henkilöstövaraukset eri seurakuntien kanssa yhteistyössä. Tapahtumat liitetään myös seurakuntien omiin toimintasuunnitelmiin. Vastaavasti sovitaan eri kirkkokuntien johtavien teologien kanssa heidän osallistumisensa kesäjuhlien hengellisiin ja muihin päätapahtumiin. 

Karjalaisen kansan messu Vammalan seurakuntatalolla 6.11.2011

Teksti ja kuvat: Karjalaseurojen Satakunnan piirin varapuheenjohtaja ja piirin hengellisen toimikunnan puheenjohtaja Pekka Salonen

Pyhäinpäivän jälkeisenä sunnuntaina kajahti Vammalan seurakuntatalon juhlasalissa Karjalaisen kansan messu. Messu on joensuulaisen lauluntekijä-pastori Tapani Nuutisen käsialaa, sävelet nousevat kalevalaisesta runonlauluperinteestä ja sanat itäsuomalaisesta sielunmaisemasta. Messu toteutettiin Vammalan Karjalaseuran järjestämässä perinteisessä pyhäinpäiväjuhlassa, jolla Huittisten ja Äetsän karjalaseurojen kanssa on pitkä perinne järjestää vuorovuosin. Nyt juhla oli laajennettu koko Karjalaseurojen Satakunnan piiriä koskevaksi hengelliseksi juhlaksi.

                            

PieniSuuriMissio ja Sastamalan seurakunta vastasivat messun toteuttamisesta. Messusta teki erityisen myös saarnan tilalla nähty evakkonäytelmä, jossa näkyi ja kuului lähdön sekä uuteen tupaan tulemisen tunnelmia – molemmin puolin pirtinpöytää. Tilaisuudessa kerättiin kolehti, joka tullaan osoittamaan Petroskoin evankelisluterilaiselle seurakunnalle.

Salin täysi juhlaväki, noin 150 karjalahenkistä vierasta, sai nauttia mieleenpainuvan iltapäivähetken – muistojen iltapäivän. Tilaisuus päättyi juhlalliseen ehtoollisella käyntiin.

Juhlan tunnelmaa kuvien välityksellä