Vuosalmi

 

Vuonna 1553 kymmenysluettelon mukaan Vuosalmella oli kuusi taloa ja 1700-luvulla henkikirjoitettuja vuosalmelaisia olivat mm. Vaarit, Lääverit, Karvoset, Juvoset, Rämöt, Rautiaiset, Savolaiset ja Kupariset. Ainakin 1500-luvulta lähtien kylä kuului Muolaaseen.

 

Vuosalmi liitettiin 1914 Tuomikapitulin päätöksellä Vuokselan uuteen seurakuntaan ja vuonna 1917 Suomen Senaatin päätöksellä toimintansa aloittaneeseen Vuokselan kuntaan.

 

Kun Kannaksen nuorimpia pitäjä oleva Äyräpää perustettiin vuonna 1926, Vuosalmi liitettiin uuteen pitäjään. Vuosalmen kylästä liittyi Äyräpäähän 930 henkeä.

 

Vuosalmi oli Äyräpään pohjoisin kylä, joka oli mukana kehittämässä Äyräpäätä mm. kunnallisessa päätöksenteossa. Vuonna 1936 kunnallisvaaleissa valittiin Vuosalmelta neljä edustaja, Antti Juvonen, Esa Karvonen, Väinö Pykälä ja Eljas Savolainen vanhempi. He toimivat tehtävässään kunnan lakkauttamiseen saakka. Muita huomattavia vuosalmelaisia olivat mm. kansanedustajat K. K. Pykälä ja Bertta Pyäkälä, maanviljelijät Johannes Juvonen ja Juho Hyytiäinen, sekä tehtailija Tuomas Juvonen eräitä mainiten.

 

Vuosalmelaisten ensimmäinen koulu oli Mälkölässä vuodesta 1880 lähtien. Kylä sai oman koulupiirin vuonna 1900 ja koulu aloitti toimintansa Ville Pasurin talossa syksyllä 1902. Oma koulurakennus valmistui vuonna 1906. Oppilasmäärien lisääntyessä vuonna 1926 aloitettiin toisen koulun rakentaminen ja se sai nimen Kalliolan koulu. Talvisodassa molemmat koulut tuhoutuivat.

 

Liikenneyhteyksien puolesta Vuosalmi oli hyvässä asemassa. Maantiet olivat hyvässä kunnossa ja kylän keskusta sijoittui lauttarantaan. Yhteydet maanteitse olivat Viipuriin 58 km, Antreaan 40 km, Käkisalmeen 74 km ja Kiviniemeen 35 km. ”Ruposen ruskeat” linja-autot välittivät henkilöliikennettä sekä kuljettivat tavaraa ja postia kyläläisille. Kulku Vuoksen yli tapahtui lautalla. Ylitys kesti noin viisi minuuttia. Talvella kuljettiin jäätietä pitkin. Suunnitelmat sillan rakentamiseksi Vuoksen yli ”muhivat” koko 1930-luvun ja vuonna 1943 silta-asiaa käsiteltiin taas valtuustossa. Viipuri Valkjärvi -rautatiellä alkoi liikenne vuonna 1928 ja lähin asema Äyräpää oli noin kilometri lauttarannasta Vuoksen yli. Laivoilla oli tärkeä osa liikenteen hoitajina ennen kuin linja-autot ja rautatie valtasivat oman asemansa.

 

Juvosen huopa- ja kehruutehdas ja Karjalan huopatehdas antoivat työtä noin 90 hengelle. Pasurin saha ja mylly työllisti noin 60 henkeä. Kaikki edellä mainutut aloittivat toimintansa 1920-luvulla. 1900-luvulla Rämön veljekset perustivat Vuosalmen Korjauspajan, myöhemmin Rämön Konepajana tunnetun yrityksen. Nykyisin se toimii Imatralla, Rämö Oy –nimisenä. Valtion omistaman Ventelän myllyn vuokraajina olivat aikoinaan Mikko Liukkonen ja sitten K. K. Pykälä, joka rakensi sahalaitoiksen rantaansa, ja jossa myöhemmin oli lisäksi mylly. Seppiä kylästä löytyi useita, joista mainittakoon Antti Savolainen, Juho Karjalainen, Mikko Vaari ja Reino Savolainen.

 

Vuosalmen kylä oli Ventelän hovin lahjoitusmaata, jonka valtio osti vuonna 1886 ja jakoi sen hovin lampuodeille perintötiloiksi vuonna 1901. Valtio jätti hovin metsät 1998 ha kruununpuistoksi, jonka kansanedustaja K. K. Pykälä ajoi vuonna 1909 kylän yhteismaaksi. Tästä alkoi kylän ripeä kehitys.

 

Kylän kokonaisala oli 5730 hehtaaria, josta peltoja oli vuonna 1939 vajaa 1200 hehtaaria. Viljelmiä kylässä oli 125 kappaletta ja asukkaita vuonna 1939 muutamaa henkeä vajaa 1000. Maanviljelys kehittyi voimakkaasti ja kylän nuoret kävivät matalousalan kouluja tuoden uutta oppia kotitilojensa hoitoon. Rinnalla kehittyi karjatalous, jonka tueksi oli perustettu tarkastusyhdistys ja maidonmyyntiosuuskunta. Yhteismetsä antoi työtä kyläläisille, sillä oman kylän miehillä oli etuoikeus hakkuu- ja ajotöihin. Yhteismetsän  osakkaiden kokouksissa kyläläiset oppivat yhteistyöhön ja sovittelemaan erimielisyydet yhteiseksi eduksi.

 

Jo viime vuosisadan puolella perustettiin Vuoksen nuorisoseura. Urheiluseura ”Salmen Veikot” aloitti järjestetyn toiminnan urheilutoiminnan, torvisoittokunta soitti iltamissa ja häissä, laulukuorot lauloivat molemmissa päissä kylää. Suojeluskunta aloitti toimintansa ja samoihin aikoihin myös vireä lottatyö pääsi käyntiin. Kylässä toimi Maalaisliiton paikallisyhdistys sekä Marttayhdistys. Näiden eri seurojen yhteishankkeena rakennettiin Vuoksen rannalle Seurojen talo, joka toimi monipuolisena ”kotina” monille kulttuuriharrastuksille.

 

Kylä evakuoitiin joulukuussa vuonna 1939 ja kesäkuussa vuonna 1944. Vuonna 1941 suomalaiset valtasivat Äyräpään ja vuosalmelaisten takaisin muutto alkoi ja jatkui voimallisena  niin, että kesäkuussa evakkoon lähti taas 739 vuosalmelaista. Vuosalmelaisia kaatui sodissa yhteensä 24 miestä, joista kymmenen sai hautapaikan Äyräpään sankarihaudoista.

 

Vuosittaiset kyläläisten tapaamiset kokouksissa ja kotiseuturetket kotikylään vahvistavat yhteenkuuluvaisuutta kyläläisten ja heidän perillistensä kesken. Jokainen muistaa Vuosalmen, - kotikylän jota venäläinen ei kokonaan vallannut kummassakaan sodassa.

 

Teksti Sinikka Pykälä, Äyräpään pitäjäseura ry:n julkaisusta
Äyräpää – muistojen kotiseutu. Kurikka 1997.

---