Pölläkkälä

 

Pölläkkälän taajaväkinen yhdyskunta

 

Pölläkkä tunnettiin asukkaiden keskuudessa kahtena eri yhdyskuntana; Pölläkkälän kylänä, jossa kirkko sijaitsi ja Pölläkkälän saha-alueena, joka sai taajaväkisen yhdyskunnan oikeudet vuonna 1927.

 

Pölläkkälän taajaväkinen yhdyskunta oli sahateollisuuden keskus, jolla oli lääninhallituksen vahvistama rakennus-, palotoimi-, terveydenhoito- ja järjestysohjesäännöt. Asukkaita oli 2500. Täällä sijaitsi myös Äyräpään kunnan hallinollinen keskus. Pölläkkälän tehtaiden kansakoulu oli kunnan suurin koulu, jossa oli loppuvuosina kymmenen opettajaa. Keski-Vuoksen Yhteiskoulu aloitti toimintansa vuonna 1924 Pölläkkälän kylän kansakouluna. Vuotta myöhemmin valmistui oma koulutalo taajaväkisen yhdyskunnan puolella.

 

Pölläkkälän sahan rakennutti vuonna 1891 kauppaneuvos F. Sergejeff. Kaksi vuotta myöhemmin se myytiin Hackmann Co:lle. Vuonna 1926 se vaihtoi jälleen omistajaa, jolloin A. Ahlström Oy osti sahan ja sille kuuluvat maa-alueet. A. Ahlström Oy:llä oli varsin merkittävä rooli Äyräpään kunnan kehityksessä. Sen toimesta Pölläkkälään saatiin asemakaava, jolloin uudisrakennukset ja kadut saivat järjestyksensä vuonna 1927 raivonneen tulipalon jälkeen. Yhtiön toimesta saatiin myös oma lääkäri jo vuonna 1924. Yhtiö oli myös pitäjän suurin työnantaja. Työntekijöitä oli 670 henkeä, joista suurin osa oli sinne työn vuoksi muualta muuttaneita.

 

Pölläkkälä oli myös liike-elämän keskus. Leipomo, kahvilat, limonaaditedas, elokuvat ja lukuisat kaupat toimivat siellä, kuten Filatoffin lihakauppa, Tervon leipomo, Kahvila Terttula, Viitasen vaatetusliike, Tossavaisen valokuvausliike, Ronnin sekä Ryypön kaupat ja monet muut. Kylän asukkaita palvelivat myös postitoimisto, pankki, puhelinkeskus, apteekki ja sairaala tarpeen mukaan. Joka toinen perjantai pidettin markkinat Pölläkkälän kuuluisalla Sahajajauhotorilla, jolloin paikalle tuli myyjiä ja ostajia joka puolelta Karjalan Kannasta. Rautatieasemia oli kaksi: Äyräpään asema kylän puolella ja Pölläkkälän asema taajaväkisessä yhdyskunnassa.

 

Pölläkkälän Suursaaren sahan isännöitsijäksi tuli vuonna 1917 J. A. Lithen. Heti tultuaan han alkoi osallistua yhteiskunnallisten asioiden hoitoon. Häntä kiinnostivat kansanvalistustoiminta sekä maanpuolustustyö. Hänen kykyjään käytettiin monissa tehtävissä, joista mainittakoon Äyräpään sähköyhtiön ja Keski-Vuoksen yhteiskoulun perustaminen, Äyräpään kunnan ja seurakunnan perustamishankkeet ja toteuttaminen sekä Viipuri Valkjärvi -rautatien aikaansaaminen. Hänet valittiin itseoiketetusti Äyräpään kunnan ensimmäiseksi puheenjohtajaksi.

 

Tyäväenyhdistys perustettiin sahayhteisöön vuonna 1903. Sen toiminta oli monipuolista ja vilkasta: näyteltiin, soitettiin, voimisteltiin ja urheiltiin. Työväenyhdistyksen alaosastona toimi voimistelu- ja urheiluseura Veikot, jonka piirissä harrastettiin etenkin painia, usein voitokkaasti. Koko Karjalan Kannaksen tunnetuin urheilu- ja voimisteluseura oli Pölläkän Ura, jonka riveistä nousi useita Suomen mestareita, maaotteluvoittajia ja jopa maailmanennätyksen saavuttajia. Keihäänhetion maailmanmestari Yrjö Nikkinen oli yksi Uran maineikkaita urheilijoita. Berliinin olymppalaisissa vuonna 1936 hän voitti hopeamitalin Suomelle. Hän heitti vuonna 1938 maailmanennätyksen 78,70 m, joka pysyi voimassa 15 vuotta.

 

Suojeluskunta ja Lotta-Svärd –järjestöt toimivat varsin vilkkaasti. Molemmilla oli nuoriso-osastot. Poikaosasto piti kesällä leirejään, samoin pikkulotat. Martat, nuorisoseura ja eri kuorot olivat suosittuja pölläkkäläläisten keskuudessa. Työväen näyttämö esitti myös monta vaativaa näytelmää.

 

A. Ahlstöm Oy, jonka henkilökuntaa ja työväkeä Pölläkkälän saha-alueen asukkaat olivat, järjesti suurimmalle osalle heistä tyäpaikan Pihlavassa, Karhulassa ja Varkaudessa saijaitseville tehtailleen sekä yhtiön pääkonttorissa Noormarkussa.

---

 

Pölläkkälän kylä

 

 

Pölläkkälän kylää alettiin kutsua Äyräpään kirkonkyläksi heti, kun kirkko valmistui luonnonkauniiseen Lammasniemeen 1934. Kirkon tontti oli lohkaistu entisen Kuusaan Hovin ulkotilan, Hovimäen maista. Tilan omistivat Antti ja Aarne Rämö. Kirkko oli arkkitehti Oiva Kallion piirtämä ja hyvin uudenaikainen. Siellä oli sähkölämmitys ja valaistus. Alttarin portti avautui myös sähköllä ja samoin kirkonkellot soivat sen voimalla. Sisällä kirkon kattona oli tähtitaivas, ja vaikuttava alttaritaulu oli Laila Järvisen maalaama. Se oli nimeltään ”Kristuksen Kirkastuminen” ja kooltaan 16 m². Se oli maamme suurimpia alttaritauluja. Kirkkoon mahtui 1200 sanankuulijaa. Lammasniemen seisake oli kirkkotien varressa.

 

Äyräpään seurakunnan paimenena toimi rovasti J. O. Markkola, joka oli pohjanmaalainen herännäispappi. Hänen johdollaan kylässä pidettiin anakria seuroja. Myös kirkkokuoro toimi vireästi kanttori Pentti Summan johdolla.

 

Kirkonkylä oli kauniilla paikalla Vuoksen varrella. Sen kohdalla Vuoksessa olivat Vasikkasaari, Mustasaari, Dynamosaari ja Kalamiessaari. Kylässä oli toistasataa taloa ja niiden asukkaat olivat maanviljelijöitä. Pappila, Kukkarila ja Kunnalliskoti sijaitsivat myös siellä.

 

Vilkas liikenne antoi Äyräpään kirkonkylälle oman leimansa. Äyräpään asemalla oli paljon tavaraliikennetttä henkilöliikenteen lisäksi. Autoliikenteen kaukolinjat kulkivat kylän läpi, ja paikallisliikennekin oli hyvin järjestetty. Vuosalmen lautalla kulki kuorma-, linja-, henkilöauto- ja muu liikenne molempiin suuntiin. Vuoksella liikennöivät myös laivat. Laivalaitureita oli Lauttarannassa, Lammasniemessä ja Saha-alueella.

 

Keski-Vuoksen Yhteiskoulu aloitti toimintansa Pölläkkälän kylän kansakoulussa vuonna 1924. Rehtorina ensimmäisenä vuonna oli opettaja Aate Koukku ja aineopettajina paikkakunnan kansakoulun opettajia. 1925 koulu muutti uuteen, ajanmukaiseen rakennuksseen Pölläkkälän yhdyskunnan alueelle.

 

Kirkonkylässä oli majatalo Alma ja Virpi Kaukisen talossa, kuten puhelinkeskus, jota hoiti Alma Kaukinen.

 

Marttatoiminta oli vireää. Martoilla oli palkattu kotitalousneuvoja ja monenlaisia kursseja pidettiin. Jatkosodan aikana toimi myös Marttamaja, jonka toiminta oli monipuolista. Martat tekivät käsitöitä, muonittivat ja majoittivat rintamalta palaavia sotilaita ja järjestivät hautajaispitoja.

 

Kirkonkylän kauppiaita olivat mm. Kelloseppä F. Koponen, suutari Juha Kinnunen sekä vaatturi Toivo Viitanen, joilla kaikilla oli oma liikeyritys. Severus Rättö oli taksiautoilija. Entisessä Paavilaisen talossa oli naisten pukuompelimo. Korelin piti rinkeli- ja munkkileipomoa, ”Riston Anni” pullapuotia. Hotokan vehnämlly ja Hotokan Talouskauppa olivat lähellä Äyräpään asemaa. Mikko Kaukinen piti sekatavarakauppaa. Kekkosen kauppa oli Lauttarannassa ja Keski-Vuoksen Osuusliike Hilja Kaukisen talossa. Kylässä toimi myös oma eläinlääkäri. Palokunnantalolla pidettiin iltamia ja tanssittiin häitä, ja se oli muutenkin monenlaisessa käytössä. Mälkösen Almalla oli kahvila, samoin Raaskan Leenalla, Seppä Kuitu Lindbergillä oli paja.

 

Myöskin talviurheilua harrastettiin kauniissa ja vilkkaassa Pölläkkälässä. Lauttarannan lähelle, Kattilamäen rinteeseen oli tehty iso hyppyrimäki, jota ympäröivät hyvät hiihtomaastot saunoineen ja hiihtomajoineen. Mäenlaskukilpailut olivat yleisön mieleen, ja suosikki oli Eenok Raaska.

 

Pölläkkälän kyläläiset saivat uudet asuinpaikkansa Lahden ympäristökunnista; Nastolasta, Hollolasta, Kärkölästä ja Lammilta.

 

Teksti Hilkka Marvaila ja Hilja Rämö, Äyräpään pitäjäseura ry:n julkaisusta
Äyräpää – muistojen kotiseutu. Kurikka 1997.

---